Hiphei! Eilen, saatiin eteistilan ja wc:n laattatilaus tehtyä. Ja hommahan sujui ennakko-odotuksia helpommin, sillä miehen kanssa vallitsi täydellinen yhteisymmärrys ja Rusinakaksikolle riitti leluja ihmeteltäväksi. Oli muuten jälleen kerran niin hyvä palvelu, että meidän talous taitaa tehdä jatkossakin kaikki kaakelihankinnat samasta puljusta.
Kuvissa tunnelmia viime kesän kattoprojektista. Välillä tuntuu ettei meillä ole oikein mitään vielä edes tapahtunut, mutta kuvia katsoessa mieleen palaa useampikin tarina kattoon liittyen. Viime kesän avainasiat Elnan ja miehen välisissä keskusteluissa olivat vaipat, ruokailut, purkaminen, sää ja pressutus. Tuntuu että kesäkuussa ei muuta tehty kuin purettiin ja revittiin, kattoa, seiniä ja lattiaa. Ja purkamisen päälle aina pressutettiin, surffattiin sääsivuilla, toivottiin ja pelättiin. Sateen sattuessa juostiin yläkertaan ja kannettiin ämpäreitä sinne missä milloinkin vettä valui. Vielä loppukesälläkin vajaa 2v. Rusina valpastui jokaisella vesisateella ja huusi: "Sataa! Ylös!". Lopulta erään maanantai-illan aikana nosturi teki muutaman tunnin töitä ja lopputulos näkyy kuvassa. Nosti katon, toi seinät, nosti palkit ja lähti pois. Siinä sitä sitten jännitettiin ilman kattoa, pressuja, ilman mitään sadesuojaa seuraavat päivät säänhaltijan aikeita. Pakko myöntää että iltaisin talon hiljennyttyä hiipi hieman ontto olo väkisinkin korvien väliin, mutta kiitos ahkeran ja taitavan timpurin uusi katto alkoi muotoutua nopeasti ja me päästiin taas pressuttamaan...
Heinäkuussa tulikin sitten yhtäkkiä tilanne, ettei tarvinnut, jännittää, pressuttaa eikä kytätä säätä. Katto valmistui peltipintaa myöten. Hymy loisti Kinnarkummun "herras"väen kasvoilla kilpaa uutuuttaan kiiltävän konesaumapeltikaton kanssa. Olo oli sen verran epätodellinen, että kyllähän siellä ylhäällä ravattiin vielä usea sade ihan vanhasta tottumuksesta vuotoja vahtaamassa.
Selvyyden vuoksi on kerrottava, että olisihan sitä päässyt vähemmälläkin hermoiluilla kattorempan läpi, jos ei olisi tehnyt kattomallin muutosta samalla. Me päätimme lähteä hurjaan leikkiin ja suoran harjakaton koristeeksi rakennettiin kattolyhty molemmille puolille. Näin jälkeenpäin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen lopputulokseen, josta jättikiitos kuuluu homman toteuttaneelle kirvesmiehelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti