Luppoaikaa

Elna hankki jokin aika sitten tekemistä ylimääräiselle luppoajalle. Tällä viikolla aikaa oli yhden wc:n lattian verran. Homma sujui ongelmitta ja oli jopa ihan mukavaakin. Pieni varoituksen sana on kuitenkin lausuttava: Mikään oman tehokkuuden mittari ei tämä homma ole. Lopputulokseksi kun ei nimittäin jää yhtään mitään näkyvää.

Keittiön ikkunasta

Läppäri on jostain syystä siirtynyt viikon aikana keittiöön. Tähän netissä roikkumiseen on siirron myötä tullut uusi ulottuvuus, jota ei tule normaalisti iltaisin harrastettua - nimittäin luonnon ihmettely. Tuuli, sade, aurinko. Tyyni heinäpelto, lepattavat vaahteranlehdet. Orava, linnut, ketunpoikanen ja jopa nuori ilves. Ikkunasta tuijottaminen on melkein hypnoottista ja erittäin koukuttavaa. On jännää miettiä, mitäköhän aiemmat sukupolvet ovat nähneet ja miettineet samaa maisemaa katsellessaan. Miltä luonto on silloin näyttänyt, kuinka pieniä puut ovat olleet tai onko niitä silloin vielä ollutkaan...

Tässä vanhassa keittiössä istuskellessa mieli vaeltaa uuden keittiön haavekuviin. Lisää ikkunoita ja lisää ihmettelymahdollisuuksia, ei vain istuskeluun vaan myös puuhasteluun. Toivon mukaan tehdyt suunnitelmat toimivat ja keittiöstä tulee kodin keskipiste, kohtaamispaikka koko herrasväelle ja kaikille Kinnarkumpuun eksyville.

Kirpparikierroksen anti oli tällä kertaa melko laiha, mutta tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut paikalta poistua. Puinen kori kaipaa vain hieman väriä pintaan ja jopas sille löytyisikin jo useammanlaista käyttötarkoitusta. Pikkumiehen työkalupakiksi kelpaisi kuulemma ilman maalaamistakin, mutta tästä löydöstä ei Elna luovu.

Radiohiljaisuus on päättynyt

Onpa ollut vipinää viime ajat. Parasta siinä on ollut useamman rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa!

Kinnarkummussa elo jatkuu ennallaan. Jotain edistystäkin on tapahtunut, mutta Elnan mielestä ei riittävästi. Vaivaa levottomuus ja turhautuminen. Nyt pitäisi saada taas jotain valmiiksi asti, tai epätoivo iskee pahemman kerran... Remontin keskellä asuminen ottaa juuri nyt pahasti aivoon. Onneksi parin viikon päästä alkaa Miehelläkin loma. Perinteistä poiketen tarkoittaa loma tällä kertaa ihan oikeasti lomaa, eikä sitä aiota todellakaan kuluttaa (kokonaan) kotikolon kunnostamiseen!

Etukuisti valettiin keskiviikkona. Pilarikengät töröttävät vielä yksinään uutta katosta odottamassa, mutta Elnan haaveissa siintää jo lämpimän kesäillan tuokio kuistilla keinutuolissa kiikkuen, hyvä romaani ja viinilasillinen.

Vaahtera

Uuden kuistin rakentaminen saatiin käyntiin tänään. Vanhan portaan takia kuistista joudutaan tekemään isompi kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Eiköhän sillekin tanssilattialle jotain käyttöä keksi. Haaveena on ainakin sijoittaa kuistille vanha penkki ja keinutuoli. Siinä voi Elna sitten istuskella vielä vanhana mummonakin ja ihmetellä maailman menoa.

Talon eteläpäädyssä on komean kokoinen vaahtera. Elnan isoäiti on 60-luvun laajennusprojektissa puolustanut puuta niin tomerasti, ettei miesväki uskaltanut kaataa sitä. Sen sijaan suunnittelijan piirtämiä rakennuksen mittoja lyhennettiin metrillä. Vahvatahtoista sukuako?!

Käytännöllisyydestä viis

 

Tältä näyttää eilen saapuneet kodinhoitohuone-kylppäri-saunaosaston laatat. Koko tila tulee siis samoilla laatalla. Ensi viikolla pitäisi saapua myös kalusteet. Valitettavasti monitoimimiehellä pukkaa keikkaa myös muualla, joten laatoitusaikataulusta ei ole vielä tietoa. Vaatimaton toive olisi, josko ennen syksyn kurakelejä saisi kura-altaan käyttöön...

Herrasväki harkitsi pitkään ja hartaasti tätäkin laattavalintaa. Niin vain kävi, että ensimmäinen idea veti pisimmän (ja oikeastaan ainoan) korren. Nyt sitten jännätään, miten hankala puhtaanapidettävä materiaali tuo musta lattialaatta on. Kertomuksia on kuultu, mutta niistä ottaa onkeensa kai vain fiksut rakentajat. Kinnarkummun herrasväki valitsee itsepintaisesti omissa silmissä hyvältä näyttäviä laattoja - käytännöllisyydestä viis. Onneksi mielipide ja päätös oli jälleen pariskunnan yhteinen, joten omaa tyhmyyttään saa sitten kumpikin sadatella kun shampoojälkiä suihkun lattialta pois hankaa.

Mutta vielä uskotaan itseemme ja oikeaksi osoittautuvaan valintaan! ;) Joka tapauksessa kyseisellä valinnalla kunnioitetaan talon vanhaa tyyliä, sillä samainen tila oli päällystetty aiemminkin täysin vastaavilla materiaaleilla. Vain kuuskulman väri vaihtui tiilenpunaisesta mustaan.

Vallihauta

Hetken mielijohteesta päätti Elna pyörähtää kirpparilla ja se kannatti. Tulevaan keittiöön (joka on siis edelleen vasta suunnitteluasteella) löytyi paikallista rekvisiittaa. Hetken pyörittelyn jälkeen hintakaan ei tuntunut enää niin pahalta ja kotimatkalla se oli jo täysin unohtunut.

Valoa tunnelin päässä! Monitoimikirvesmies ilmoitti tulevansa perjantaina etukuistin valumuottia rakentamaan. Josko sitten saadaan vallihautakaivausta pienennettyä ja pihaoleilun stressitasoa laskettua. Kaivaus on sopivasti keskellä kulkuväylää ja taaperon heiluvat ja vaappuvat ankanaskeleet suuntaavat liian usein monttua kohti. Ja juuttuihan tuo vanhempi Rusina eräänä päivänä kuopan pohjalle polviaan myöten mutaankin...

Elna ihailee Anna W:n kaunista kotia ja puutarhaa, joihin voi tutustua osoitteessa aamuomenatarhassa.blogspot.fi . Käykää tekin kurkkaamassa ja osallistukaa samalla arvontaan!

Kasveille kyytiä

 Koiranomistajan arkeen kuuluu säännöllinen lenkkeily, säässä kuin säässä. Vaikkei tuo lonkkavaivainen karhuherra varsinaisesti mitään kunnon lenkkejä pystykään kipittämään, niin pieniä piipahduksia silti löntystellään. Tänään pyörähdettiin saunamökillä toteamassa, että hyttysiä on edelleen aivan liikaa. Josko silti viikonloppuna saataisiin saunakausi kunnolla käyntiin.

 Rusinan talvesta asti pyytämä hiekkalaatikko saatiin vihdoin oikealle sijainnille ja hiekat sisään. Jo alkoivat ämpärit ja kaivurit viuhua koko kevään edestä. Pikkuihmisten kakkuillessa sai Elna taas muutaman puskan siirrettyä loppusijoituspaikkaansa. Ei ole tainnut tulla mainituksi, että Kinnarkummun entinen emäntä oli varsinainen viherpeukalo ja piha on sen jäljiltä pullollaan erilaisia kasveja. Elnalla on siis mahtava mahdollisuus muokata pihasta omannäköisensä tuhlaamatta omaisuuksia paikalliseen puutarhamyymälään.

Lastenhuoneen mattotekele on odotellut jo jonkin aikaa lisäkudetta. Tänään piti puodista lähteä edelleen tyhjin käsin, mutta mitäpä tuosta. Kyseisessä lankaliikkeessä on niin paljon inspiroivia materiaaleja, että on hauskaa päästä hypistelemään niitä taas torstaina. Nyt mienaa vaan käsityöintoilu karata käsistä. Niin monta ideaa on mielessä ja päivittäin syntyy uusia. Esittelen ideoita sitten, jos niistä jotain valmista saan aikaiseksi.

Nämä kuvat ovat pikkusiskoni napsimia.



Ihan kahdestaan

Tämän herrasväen keramiikkahääpäivää vietetään tulevalla viikolla. Koheltajakolmikolle pestattu vahtikaksikko mahdollisti ennakkojuhlinnan kahdenkeskisen päivällisen ja valokuvanäyttelyn katsastamisen merkeissä. Olipas muuten ihanaa ja rentouttavaa!

22 euroa

Piiitkästä aikaa on Kinnarkummussa ollut planeetat kohdillaan. Vapaa-aika ja remppamotivaatio vierailivat samana viikonloppuna! Lopputuloksena kuvissa näkyvä ulkoportaikko. Tässä vaiheessa voi joku kysyä, onko tämä muka edistystä..? Onhan se. Vanhaa (60-luvulla tehtyä) portaikkoa oli saatava hajotettua, jotta päälle+sivuille voidaan valaa uusi kuisti. Hajotushomma alkaa olla viilausta vaille selvä ja nyt odotellaankin sitten kuistin rakentajaa pelipaikalle.

Voitteko uskoa, myös sali on edistynyt?! Lapsosten päivätirsa-aikaan Mies nauhoitti saumoja minkä kerkesi ja Elna heilui hiontavarren kanssa. Toivon kipinä syttyi taas, ehkä se valmistuu sittenkin!

Elna pääsi tänään nauttimaan laatuaikaa rakkaiden siskojensa kanssa kirpputorikierroksen merkeissä. Ensimmäinen kohde, Helmilän kirppari, osoittautui Elnalle tuottoisimmaksi. Mukaan tarttui leluja, kirjoja, takki, mekko pikku-E:lle ja vielä käsityökin ja rahaa kului 22 euroa. Ei paha mun mielestä. Paikan putsattuaan kiiruhti siskokolmikko vielä pariin muuhunkin paikkaan, ja saalis oli isosiskon osalta oikeinkin moninainen.

Kotimatkalla kirppisendorfiinin vaikutuksen alaisena meinasi kolmikko heittää U-käännöksen erään urheilukentän ohi ajaessaan. "Ihan niinkuin siellä ois myyty jotain!" hihkaisi Elna koiranäyttelytelttoja tiiratessaan.

Motto

Tämän päivän kuviot menivätkin uusiksi, kun pieni pää pilkisti aamulla pinnojen välistä. Pikku-Rusinan hyttysyliherkkyys ylitti Kinnarkummun herrasväen ymmärryksen, kun puoli naamaa oli turvoksissa ja silmä ummessa. Mutta kun Elna eilen omin käsin imijän poskelta pois pökkäsi, niin ei siinä paljon arvailujen varaa jäänyt. Lekurille siis matka ja kortisoni-histamiini-annos kotiin tuliaisina. Vielä illalla turvotus sinnitteli silmän ympärillä, mutta toivotaan valoisampaa huomista!



Tämän viikon kun vielä puristaa, sitten pääsee Elna keskittymään täysipainoisesti rempallaan oleviin asioihin. Ja niitähän riittää! Listaajaihmisen on kerättävä kaikki paperille ja yliviivattava sitten yksi kerrallaan kun homma on hoidettu. Vedonlyönti käynnistyy: Kuinka lähelle listan loppumista parhaimmillaan päästään, ennen kuin uusia lapulle taas rustataan? Elnan motto, ensin tehdään työt ja sitten vasta huilataan, on tullut Miehelle vuosien varrella jo liiankin tutuksi. Soraääniä kuuluu silloin tällöin. Epätoivoissaan yrittää hän vastustella: "Ei Kinnarkummusta työt tekemällä lopu." Saattaa olla. Saattaa olla, että pieni kesälomakin olisi paikallaan. Mutta ensin tehdään...



Pyörremyrsky

Mylläysprojektin kolmas päivä takana ja pari vielä edessä. Istutukset ovat saaneet muuttotuomioita ja leikattavan nurmikentän koko on pienentynyt - tosin vain väliaikaisesti. Elna on herätellyt unessa ollutta viherpeukaloaan pitkin kevättä ja nyt on täysi höyry päällä. Miehen harmiksi nurmikkoalueita vallataan päivittäin istutusten tieltä. Kaikki alle kolmemetriset puut, pensaat ym. ovat uhattuina, kun pyörremyrsky on lähtenyt käyntiin. Kuinkahan moni kasvi asustaa vielä kahden vuoden päästä nykyisellä kasvupaikallaan?

Viime viikkojen kaikki vapaa-aika on kulunut ulkoilmassa ja ruoan laittoon on uhrattu aikaa juuri sen verran kuin se pakosti vaatii. Tänään sateen ropistessa on kuitenkin tehnyt ihan hirveästi mieli leipoa leipää ja korvapuusteja. Jospa huomenna vaikka ehtisi...