Kaduilla Tallinnan



Niin vietti tämä rouvashenkilö viikonloppua eteläisessä naapurissa kera kuuden ihanaisen ystävän. Tässä yhteydessä on ihan pakko käyttää termiä laatuaikaa, vaikkei se Elnan lempisanoihin normaalisti kuulukaan. Sen verran hauska ja rentouttava miniloma oli!

Tallinnan lumisilla kaduilla puski joulufiilis ihan toden teolla esiin jostain Elnan syövereistä. Siellä käppäillessä ehti miettiä monenmoisiakin jouluajatuksia. Niistä päällimmäisenä joulukuusen koristelu. Millä teemalla tuleva joulu mennään? Väriä vai pelkkää valkoista? Kimalletta vai ei? Lopputulos nähdään jo vajaan kahden kuukauden päästä. Niin se aika kiiruhtaa jatkuvasti.

Monitoimimiehen loma oli ja meni ja tänään hän palasi sorvin ääreen. Ohjelmassa on tästä eteenpäin hyvinkin pitkälti laatoitusta, laatoitusta ja laatoitusta. Helpolla ei laatoittajaa päästetä, sillä on siinä jokunen laatta ladottavana ennen kuin lattiakin on valmis. Tällä herrasväellä on ilmeinen mieltymys pieniin laattoihin, sillä tähän mennessä suurimman Kinnarkumpuun ostetun laatan koko on jotain 10x20cm. Ja tulevissakaan suunnitelmissa ei näy tähän asiaan isoa muutosta... Toivottavasti meillä on vielä kuuskulmasommittelun jälkeenkin tuttu remppamies töissä! ;)

 

 

 

Varjoleikki

 

 

Ensimmäinen pakkasaamu näillä main. Tykkään! En edes muistanut, millaista on palata aamulenkiltä ilman Karvapalleron tassujen pesuoperaatiota. Pelkkä pyyhintä riitti. Ilot ne on mullakin... ;)

 

Kuura on kaunista. Saappaiden alla rapisevat lehdet ja kahiseva nurmikko, huuruava hengitys ja auringon valossa kimalteleva maisema. Se jos mikä saa tämän eukon rentoutumaan.

Kinnarkummun Rusina- ja Karvapalleroparrikaadeja on väsätty taas tällä viikolla. Maantien läheisyys + kolme koheltajaa = vaara + pelko. Siispä aidan rakentaminen oli enemmän kuin välttämätöntä. Jo viime syksynä aidattiin pahimmat kohdat ja nyt on saatettu keskeneräinen rakennelma loppuun.

 

Nyt täällä sataa jo luntakin. Hiutaleet leijuvat hiljalleen ja laattakäytävä on valkoinen. Miltäköhän huomenna aamulla näyttää?

Hiiala hiiala hei

 

 

Kinnarkummun väellä oli piha, hiiala hiiala hei.

Siellä ne haravoi puutarhaansa, hiiala hiiala hei.

Lehtiä puissa ja lehtiä maassa.

Ja siellä lehtiä, täällä lehtiä, jokapuolella lehtiä, hiiala hiiala hei.

 

 



Kutsuttuja ja kutsumattomia vieraita

 

 

Outo valoilmiö. Niin piristävää!

 

 

Mutta niin vaan on, että kuvia tiiraillessa näkee, kuinka keskeneräinen Kinnarkummun ulkokuori vieläkin on. Talo huutaa uutta väriä pintaan ja ensi kesänä sen saakin. Siihen asti on vain kestettävä kaikenkirjava laudoitus, maalaamattomat kaiteet jne.

 

Hei, me saatiin kuin saatiinkin hommia eteenpäin viikonloppuna! Vesieristystä, levytystä, pattereiden maalausta... mitä vielä? Niin no, salin sisustaminen jäi. Kinnarkumpulaiset saivat nimittäin naapurin tyttötrion kylään ja siitäkös pikkuihmisten riemu repesi. Serkusviisikko (kaikki alle 5v.) on aikaansaavaa sakkia, eikä menosta ainakaan vauhtia tai ääntä puutu. Joskus järkeä ehkä kylläkin... ;)  Ei siinä viitsinyt moporallin ja tanssiesitysten keskellä ruveta kattokruunua kiinnittelemään.

 

Tämän syksyn toinen kutsumaton vieras jäi nalkkiin kellarissa. Mies onneksi jälleen hoiti käytännön järjestelyt, joten Elnan ei tarvinnut kaveriin lähemmin tutustua. Samalla Mies viritti myös lisäesteitä kellarin pikku koloihin. Pysykää siis hiiriotukset suosiolla ulkopuolella!

Perintökalusteet

Taloa ostaessa sai herrasväki kaupan päällisenä kaksi kalustoa ja flyygelin. Elnan isä oli perinyt nämä aikanaan talon mukana ja halusi perinteen jatkuvan. Rusinakaksikolle niitä siis säästellään, kunhan ei vaan kaksikko itse ehdi huonekaluja sitä ennen tuhota. Pikkuihmisten mielestä sali, jossa kalusteet siis sijaitsevat, on mitä mainioin pallonheitto-, kilpajuoksu- ja mopohurjastelupaikka... Kas kummaa kun ei mene kuuleviin korviin kiellot tässä(kään) asiassa!

 

Kuvien kalusto ei ole mikään hirmuisen vanha, kai 60-luvulla uuteen saliin hankittu. Mutta toinen, aiemmin jo kuvissa vilahtanut setti on sen sijaan jo yli 100 vuotta vanha. Sen säästyminen tässä Elnaa eniten huolettaakin. Jännää miettiä, mitä ovat kaluston ensimmäiset omistajat ajatelleet huonekaluja kotiin kantaessaan. Mahtoiko käydä mielessä, että niissä istutaan vielä 2010-luvullakin?

 

Kuten kuvista huomaa, kovin on yksitoikkoinen salin sisustus vielä. Seinät huutavat tauluja ja ikkunat verhoja, jotta tilasta tulisi tunnelmallisempi ja kodikkaampi. Haasteena on löytää sisustustyyli, joka yhdistää vanhaa, perittyä tyyliä herrasväen omiin mieltymyksiin sopivaksi. Vaikka sali onkin oma kokonaisuutensa, ei se voi silti täysin poiketa kodin muusta sisustuksesta.

 

 

Aikatauluista

 

 

Jaahas. Kaipa sitä pitäisi taas ryhdistäytyä remonttirintamalla muutaman viikon löysäilyn jälkeen. Tauko on tehnyt kyllä hyvää ja remppaintoa löytyy taas. Aikaa yritetään löytää ensi viikonloppuna, sillä tekemättömien töiden lista on päässyt venähtämään herrasväen laiskotellessa. Tarjolla olisi ainakin vesieristämistä, levytystä, pattereiden maalaamista ja listoitusta, lamppujen kiinnittämistä, taulujen sommittelua ym. sisustusjuttuja. Ja jottei aika käy pitkäksi, niin ainahan voi toki jatkaa lehtisavottaa, siivota kasvihuone tai somitella laattoja käytäville, näin muutamia mainitakseni.

 

Tässä vaiheessa viikkoa Elna miettii kuumeisesti: Kaikki on aikataulutuksesta kiinni. Miten ollaan mahdollisimman tehokkaita? Kuinka toimitaan, jotta saadaan kaikki mahdollinen tehtyä? Stressitaso kohoaa ja loppuviikolla kireystaso on jo käsin kosketeltavaa.

 

Entäs Mies? No, hänkin tietää tehtävälistan. Päättää että tehdään tarvittavat jutut viikonlopun aikana. Ei suurempaa suunnittelua, ei stressiä, ei kireyttä. Hieman epärealistinen kuvitelma hommien aikatauluista ja suunnitelmat maastopyöräilystä, lötköttelystä, kitaran soittamisesta jne. Lauantaiaamuna voi hyvillä mielin lukea hesarin kahvikupposta ryystäen, ellei vaimo ole jo hoputtamassa ja naputtamassa olan takana.

 

Näin on menty Kinnarkummussa kerran jos toisenkin, eikä pelkästään remonttiasioissa. Hommat on saatu yleensä hoidettua ja valmistakin on tullut, vaikka lähtötilanne ja näkemys asioiden aikataulutuksesta onkin usein hyvin erinäköinen vastaajasta riippuen. Sovun säilymiseksi yrittää Mies sietää realistisia aikatauluja. Rouva puolestaan pyrkii välttämään turhaa stressiä. Ja jos ei onnistu, niin laskee ainakin kymmeneen ennen kuin kierrokset pääsevät liiaksi nousemaan... ;)

 

 

 

 

 

Sukellus lehtikasaan

 

 

Viikonloppureissun päälle oli pakko eilen iltahämärissä järjestää vielä pienimuotoiset haravointitalkoot. Niin siellä viuhtoi koko herrasväki haravoineen pienintä Eetikäistä myöten. Eikä aikaakaan, kun koossa oli jo pikkuväkeä korkeampi kasa. Niin alkoi Elnaakin houkutella kasan pehmoisuus, että ihan pakkohan oli pienet hyppykilpailut järjestää. Siinä sitä sitten syljeskeltiin roskia pois kielen päältä, kun nauravilla suilla kasaan sukellettiin. :)

 

Kinnarkummun pihapiiri on lievästi sanottuna lehtipuuvoittoinen. Täällä siis harvoidaan ja puhalletaan aina kun mahdollista. Täällä ei odotella kaikkien lehtien putoamista ennen töihin ryhtymistä, sillä siinä vaiheessa peli olisi jo täysin menetetty. Harava ei kulkisi lehtikinoksessa enää ollenkaan eikä puhaltimenkaan voima riittäisi pöllyttämään kuin päälimmäistä kerrosta. Siispä täällä siis haravoitiin eilen, tänään ja taas huomenna.

 

Syksyinen ilma herätti leipomisinnon ja niinpä pyöräytettiin ruissämpylöitä iltateen kaveriksi. Tuon Marimekon kankaan löysin kerran kirpparilta. Pala oli juuri sopiva pöytäliinaksi, mutta tähän asti se on pysytellyt kaapissa odottamassa ruokailutilan remonttia. Hetken mielijohteesta sitä taas pöydälle testasin, mutta valitettavasti joutui takaisin kaappiin tilan mustavalkoisia päiviä odottamaan. Nykyisessä ruskeansävyisessä tilassa kun ei mustavalkoinen liina oikein pääse oikeuksiinsa...

Aina myöhässä!

 

 

Aamulähdöt ei ole enää ollenkaan Elnan juttu. Unholassa on ne ajat, kun ehti istua aamupalalla ja lukea jopa lehden, reippailla kunnon lenkki Karvapalleron kanssa ja oli siltikin vielä hyvissä ajoin joka paikkassa. Joo näin ei ole todellakaan enää! Ei ole tainnut olla sitten lasten syntymän... Jonkun sortin realitysarjaa voisi tämän herrasväen aamulähdöistä (tai oikeastaan kaikista lähdöistä) kuvata. Sen verran on mukana sekasortoa, komiikkaa, hermostusta jne. Yleensä se komiikka on kyllä kaukana juuri siinä vaiheessa, kun Elna hiki hatussa yrittää koota väkeä edes kerran kuukaudessa ajoissa matkaan. Rusinakaksikko on jakanut selkeästi viivytysvuoroja, sillä aina kun toinen on reippaana eteisessä puettuna, niin eiköhän toinen juokse pitkin taloa, jos ei muuta niin sitten ihan kiusallaan. Joskus harvoin käy niin onnellisesti, että kaikki sujuu kuin tanssi ja kelloa vilkaistessa voi taputtaa itseään olalle hyvästä suorituksesta onnitellen. Juuri sillä hetkellä ilmestyy jollekin pissahätä tai kakkavaippa tai jokin muu ja sekin peli oli menetetty...

 

Joskus vielä kierre katkaistaan ja aletaan kunnon kansalaisiksi. Silloin luetaan aamun sanomalehti, reippaillaan kunnon aamulenkki ja ehditään solmia kengännauhat ennen lähtöä. Ja silti ollaan, jos ei nyt ajoissa, niin ajallaan ainakin.

Omien omenapuiden huonon sadon vuoksi iltapäivälenkki on suunnannut tänä syksynä lähes päivittäin ryöväysretkelle naapurin tyhjillään olevan talon pihaan. Tänään ei löytynyt enää omenan omenaa, mutta kuvattavaa kuitenkin. Ihana, idyllinen vanha maalaistalo ja pihapiiri. Erityisesti Elnan silmää miellyttää ikkunan pielien koristelut.

Tekstaripalsta

Eipä tässä muuta kun että lehtiä riittää. Onneks täällä maaseudulla voi pöristellä lehtipuhaltajalla vaikka aamusta iltaan ilman, että joutuu ristiinnaulituksi paikallislehden tekstiviestipalstalla.

 

Eiks vaan, naapurit?

Oikeesti

 

 

R: Mikä tämä on?

E: Se on myslipatukka.

R: Mitä sillä tehlään?

E: Se on syötävää. Haluutko maistaa?

 

Hetken mutusteltuaan Rusina toteaa: Niin mutta mitä tällä sit oikeesti tehlään?

 

 

Joo, lasten suusta tulee kyllä parhaat jutut! Suupieliä nykii harvase hetki, kun pikkutalleroisten kanssa juttelee. Rusina on parhaiden juttujen iässä ja Pikku-Rusina on juuri raottamassa omaa sana-arkkuaan. Oikein odotan, mitä sieltä alkaa kuulumaan. Ennen hyviä juttuja saa nauttia tyllerön muista edesottamuksista. Tätä viikkoa on värittänyt pikkuneidin pukemisen opettelu. Maanantaina Pikku-Rusinan housujen pukemiseen kului puoli tuntia. Jatkuva tehokas harjoittelu on tuottanut tulosta ja loppuviikolla aika oli jo ainakin puolittunut. Kiireessä neidin päättäväinen itse tekeminen saattaa vähän äidin hermoja kiristää, mutta muuten ei ole paljon tyttö jaloissa pyörinyt. Siellä se istuu eteisessä kurahousuja jalkaan vetäen lähes kaikki nukkumisen ja syömisen väliajat.

Tämän päivän kaltaisia pitäisi jokaisen lauantain olla. kotipuuhastelua sekä sisällä että pääasiassa ulkona. Välillä vähän kuumaa keittoa vatsan täytteeksi ja sitten taas puutarhaan puuhastelemaan ja saunaa lämmittämään. Ei turhia hötkyilyjä eikä kaupoissa ravaamista, vaan sormet mullassa ja haravat heilumassa.

No okei, käväisihän Elna pikapikaa kaupungissakin, mutta hyvällä asialla. Eräs kaupungin vanhoista taloista joutuu vasaran alle ja viikonloppuna paikalla pidetään purkutalkoot. Haaviin jäi muutama kyltti ja huomenna hilpastaan paikalle puisia väliovia katsastamaan.

Ja vielä huomio salin maton hapsuihin. Ei ole nykyinen emäntä ihan yhtä tarkka asiasta kuin pari sukupolvea aiempi. Monet kerrat on Elnakin lapsuudessaan hapsuja tiheällä kammalla kammannut, sillä mikäpä sen kamalampaa kuin sekaiset maton hapsut! ;)

Sittenkin!

 

 

 

Ja hah, pullan tuoksua sittenkin! Niiaus ja kumarrus naapuriin. :)

Korvapuustipäivä

Elna on kuin syyssateessa kohmettunut hyönteinen. Liikkeet ovat verkkaisia ja kankeita, väsyttää vaikka olisi juuri herännyt ja ajatus ei tunnu kulkevan ollenkaan. Tai kuin talviuniaan odottava karhu, joka kerää vararavintoa ja etsii sopivaa pesää pitkiä uniaan varten.

 

Syksy on kaunis, vaikka taaskin taivas on synkkä ja ripsottaa vettä. Tänään kotipihaan saapuessa lehmuksista pudonneet lehdet pöllysivät auton takana ja raput olivat peittyneet keltaisista vaahteranlehdistä. Jalkoja oli ihan pakko laahata lehtikasojen läpi ja kuunnella niiden kahinaa. Kodin ikkunoita vasten ropisevia pisaroita voisi tuijotella lähes hypnoosiin vaipuen ja antaa vain verkkaisen ajatuksenvirran viedä. Leijailla, kuin hiljaa putoavat lehdet.

 

Kinnarkumpu on emäntänsä lailla elellyt hiljaiseloa viime viikot. Sekä talo että väki vetävät henkeä ennen seuraavia koitoksia. Kiireisemmästä laatoitusaikataulusta on taidettu hiljaisella sopimuksella luopua, sillä tekijän löytymiseksi ei ole isoja operaatioita tehty. Taidetaan suosiolla odotella monitoimimiehen paluuta työmaalle ja annetaan hänen sommitella kuuskulmiot lattiaan. Jouluun on vielä matkaa, joten joulusaunaan päästään venytetylläkin aikataululla.

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä. Niin oli hyvä suunnitelma tälläkin emännällä ja Kinnarkummussa piti tuoksua pulla tänä iltana. Jonkun olisi vain pitänyt käydä kaupassa, sillä tyhjästä on paha nyhjästä. Nyt olisi oma kanala poikaa!