lauantai 29. kesäkuuta 2013

Nytkö kelpaa?




 Pientä esimakua uudenvärisestä Kinnarkummusta. Neljäs kerta toden sanoi ja tänään löytyi vihdoin oikea sävy. Nämä maalivalinnat ei ole menneet  ihan putkeen Kinnarkummun projektissa. Vitsi miten turhauttavaa on ajella kerta toisensa jälkeen kotiin uuden sävyn kanssa vain huomatakseen, että väri ei olekaan odotettu. On siinä ehtinyt palaa rahaa, aikaa ja hermoja pelkän sävyn takia. Muutama maaliosastokin on uudelleenjärjestelty Rusinakaksikon toimesta ja kaupan lattiat pyyhitty sisaruspainin tiimellyksessä. Niinpä tämä on nyt tässä: sävy saa kelvata ja sillä sipuli!

Kuistin varjossa sävy on aavistuksen liian tumma, mutta valossa sen vaaleus on ihan passeli. Jos luoja suo ja Mies tervehtyy kesälentsustaan, on huomenna tiedossa vanhojen maalien rapsuttelua ja seinien pesua. Ou jee. Juuri nyt (eikä koskaan) ei hotsittais tarttua harjan varteen ja heilua tikkailla likaa pesemässä. Kyllä siivoamista riittää nimittäin ihan täällä sisälläkin ilman, että siihen lisätään vielä  sadoin kappalein neliöitä ulkopuolella. Saattaapi siis olla, että allekirjoittanut keksii hyvinkin sopivia muita "tärkeitä" juttuja huomisen projektin alkua siirtämään. 



tiistai 25. kesäkuuta 2013

logo




Sunnuntaina alkanut maalausurakka etenee edelleen vasta etukuistin kohdalla, mut silti hartiat on jo jumissa. Vaan eipä se silti maalausintoa juuri vähennä, sillä lopputulos on sen verran silmiä hivelevä. Jännää, miten sitä onkin jo tottunut tuohon epämääräiseen ja varsin kirjavaan ulkonäköön. Vasta kun maalaa uutta väriä pintaan, huomaa miten nuhjuinen talo ihan oikeasti on. Vieläkin vaan puuttuu se lopullinen värivalinta. Siksi onkin helppo aloittaa puhtaan valkoisella kaide- ja ikkunanpielimaalilla, kun oikea vaaleaakin vaaleampi harmaan sävy on vielä löytämättä. Jospa huominen maalikauppareissu ratkaisisi ongelman...

Meillä on muuten yksi tuleva maajussin alku kasvamassa Ukin jalanjäljissä. Ja sen verran fanaattinen, että yrityksen logoa pitäisi kantaa paidassa yötä päivää. Meinaa kiukku iskeä, jollei ole äippä muistanut paitoja ajoissa pyykätä.


maanantai 24. kesäkuuta 2013

House doctor





Juhannusvieraiden tuliaiskassista löytyi nämä uskomattoman ihanat säilytysrasiat. On paikka, johon kerätä perheen yhteisiä muistoja tulevien vuosien varrelta. Ja kuinka täydellisesti ne sopivatkaan olohuoneen sisustukseen! 



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Jättiläinen harteilla





Parhaita juhannuskimpun antimia tähyilevä yläkuvan kiikarikaksikko ja heidän vanhempansa viettivät huisin mukavan ja leppoisan keskikesän juhlan. Hyvää seura, makoisa ruoka, lammessa pulikointi ja kuistilla makoilu riittävät kevyesti rennon olo luomiseksi. 

Kinnarkummun kuisti sai juhannukseksi uutta elämää. Isosedän jäämistöistä saadut puupenkki ja keinutuoli sekä matot ja kukat tekivät ihmeitä. Tähän asti kuisti on ollut lähinnä läpikulkupaikka, mutta viimeisten kolmen päivän aikana siellä on vietetty enemmän aikaa kuin koko aiempana aikana yhteensä. Valitettavasti ulko-olohuoneen elinaika oli hyvin lyhyt, sillä jo tänään se oli muisto vain...

Aloitettiin nimittäin mieltä raastava ja jättiläismöröksi mielikuvissa muodostunut talonmaalausurakka tänään juuri sisustetusta kuistista. Niinpä kalusteet kannettiin syrjään ja laitettiin pensselit heilumaan. Vaikka juuri valmistuneen viihtyisyyden menetys kirpaisikin, oli työn tulos sitäkin kannustavampi. Ehkä me tästä kuitenkin selvitään, vaikka maalattavaa materiaalia kiitettävästi riittääkin...



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Liehuvat helmat



Huisin hauska viikonloppu takana. Viidettä hääpäivää juhlistettiin pääkaupungin makuja maistellen. Monta toinen toistaan herkullisempaa annosta ja huisin hauskaa seuraa!

Tänään kotimatka tyssäsi heti parin korttelin päässä lähtöpisteestä, kun kulman takaa esiin paljastui torikirppis. Tiettyhän siellä piti pikaisesti pyörähtää, vaikka ikävä Rusinakaksikon luo olikin jo kova. Ja voi mitä ihanuutta löytyikään: emalikannu sopii täydellisesti Kinnarkummun joskus uudistettavaan keittiöön ja Marimekon kangaspaloista voi suhauttaa vaikka tyynynpäällisiä vierashuoneeseen!

Vaan yksi asia jäi Elnan mieltä kaihertamaan. Kun ei raskinnut ostaa aivan huikean hienoa, 60-luvulta peräisin olevaa kesämekkoa. Joku muu varakkaampi tepastelkoon, ihanuuden helmojen liehuessa, kostealla juhannusnurmella. Nyyh.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Puolivalmiit tekeleet




Kinnarkummussa kaikki projektit tuntuvat kestävän kauan, joskus jopa ikuisuuden. Mutta kun on vaan niin monia kivoja tekemisiä (ja muutama pakollinenkin siinä sivussa). Tämä ahneus sitten kostautuu hitaina aikatauluina ja puolivalmiina tekeleinä, joita löytyy pitkin taloa ja pihapiiriä. Välillä tulee miettineeksi, miten helppoa ois kun olisi vain yksi tai kaksi intohimoa, joiden parissa haluaisi vapaa-aikaansa kuluttaa. Mutta kun mistään kivasta ei Elna pysty luopumaan, on sitten tyydyttävä vain hitaampaan aikatauluun. Niin myös ruokailutilan sisustuksen kanssa, jota on suunniteltu ja pikku hiljaa valmisteltu jo kohta kaks kuukautta.

Ilouutinen äidille oli pojan eilinen tokaisu ruokapyödän jalkojen kunnostuspuuhissa:

"Voi vitsi että tää hiominen on hauskaa!"

Noita hiomisprojektejakin nimittäin löytyy Kinnarkummusta listaksi asti. Kunnostusvuoroaan odottaa ainakin puinen penkki, naulakko, keinutuoli, muita tuoleja ja erinäinen määrä pienempiä esineitä...



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Yhdessä




Viikonlopun päätteeksi vähän herkuteltiin limevanukkaalla, sillä niin kovasti oli ahkeroitu. Voi kuinka Elna nauttiikaan päivistä, jolloin koko herrasväki touhottaa yhdessä! Ja välillä istahdetaan viltille välipalalle tai loikoillaan koko viisikko nurmikolla nenät kohti taivasta. Juuri niihin hetkiin voisi ajan pysäyttää...

Onneksi kohtapuolin alkaa loma. Voidaan nauttia yhdessä olosta joka päivä ja koko ajan!

Virkeää viikon alkua!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Onnenpäivä


Pieni mies huseerasi yksikseen pusikossa.


Kohta esiin ilmestyi suuri kukkakimppu.


 "Äiti, tässä on sulle onnenpäivän kimppu."

Jälleen kerran oli rusinavaara. Niin kovasti halusin rutistaa poikaa sylissä ja halia vaan. 
Onnenpäivä. :)


torstai 6. kesäkuuta 2013

Taivaan täydeltä






Tähän päivään asti on ukkoskuurot kiertäneet visusti Kinnarkummun. Elna on kastellut ahkerasti kasvulaatikoita ja kasvihuonetta, mutta perunapelto on seissyt kuivana huutaen vettä. Vaan eipäs enää. Iltapäivän ukkoskuuro kasteli perunat ja muutkin ja hetken näytti kuin sataisi lunta.

Peltikatto on siitä ihana, että sateella se luo ihan omanlaista tunnelmaa. Vaikka talo on kaksikerroksinen, kuuluu ropina selvästi alakertaan asti. Varsinkin iltaisin ja öisin sateen ääni on musiikkia korville. Nyt kun siitä voi nauttia, toisin kuin kaksi vuotta sitten. Silloin jokainen sade aiheutti stressireaktion, paniikin ja vuotokohtien epätoivoisen tilkkimisen. Tämä vaihe on jo ehtinyt melkein unohtua. Jaksamista kaikille tänä kesänä kattoremontin kanssa painiville!