PUNAISTA KEITTOA PUNAPOSKILLE

Maahan pudonneissa lehdissä on hauska kahlailla. Siksi ei olla pidetty mitään kiirettä puhallus- ja haravointihommilla. Ja toisaalta, suurin osa lehdistäkin killuu vielä puiden oksilla kiinni, joten ei sitä kiirettä siinäkään mielessä ole. Omaa taakkaansa voisi tietty keventää jakamalla lehtien keräämisen useampaan, pienempään erään. Kinnarkummun tonttia on siunattu reilulla määrällä erilaisia lehtipuita ja -pensaita, joiden tuotoksia voidaan aina näin syksyisin ihastella - tai kauhistella - miten sen sitten ottaa. Kahlaaminen, kasoisin hyppeleminen ja lehtien pöllyttäminen saa kyllä hymyn huulille. Mutta jossain siellä kymmenien traktorin kauhallisten ja kottikärryllisten paikkeilla saattaa levein virne väistyä väkisinkin. Viimeisiä, sateesta märkiä ja liiskaantuneita lehtiä nenä jäässä marraskuun lopulla haravoidessaan voi ihminen jopa toivoa tekevänsä jotain muutakin... 

Onneksi syksyiselle kylmyydelle saa täydellistä vastapainoa monista loistavista keksinnöistä, kuten kuumasta kaakaosta, lämpöisestä saunasta ja höyryävästä gulassikeitosta. Mikään ei voita raikkaan ja reippaa ulkoilupäivän päätteeksi nautittavaa, kuminalta ja paprikalta maistuvaa keittoa vastaleivotun leivän kera. Tällä reseptillä makunautinto on taattu!

Gulassikeitto:

400g luomunaudanlihaa

100g pekonia

500g (1prk) tomaattimurskaa

3-4rkl tomaattipyrettä

2 lihaliemikuutiota

7,5dl vettä

2rkl paprikajauhetta

mustapippuria

2 laakerinlehteä

1-2rkl kuminaa

2-3 sipulia

5-6 valkosipulinkynttä

1 selleri

3 porkkanaa

8-10 keskikokoista perunaa

1 paprika

Pilko liha ja pekoni pieniksi ja ruskista ne padassa kovalla lämmöllä. Lisää paprikajauhe, tomaattimurska, tomaattipyre, liemikuutiot, kumina, laakerinlehdet ja vesi. Rouhi päälle reilusti mustapippuria ja jätä hautumaan pienelle lämmölle.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuullota ja lisää pataan. Hauduta noin 1 tunti.

Kuutioi selleri ja porkkanat. Lisää pataan ja hauduta 1 tunti.

Kuutioi perunat ja paprika. Lisää pataan ja hauduta vielä puoli tuntia. Tarkista lopuksi suola. 

Herkullista viikonloppua!

KYLMÄ

 Hyrrrr, kylmä. Toinen pakkasyö, ensimmäistä kylmempi. Sai jo perennat antautumaan, lehdet vajoavat hitaasti maata kohti talviunille. Samanlaista uneliaisuutta on havaittavissa myös herrasväessä, ainakin vanhemmassa osastossa. Kylmän edessä tekee mieli kääriä itsensä villaan, kömpiä peiton alle pysyä siellä.

Viikonloppu lähestyy. On kivoja juttuja suunnitteilla. Sen lisäksi pitkästä aikaa myös joitakin remppajuttuja. Talokin kaipaa villaan kääriytymistä ja tarvitsee siihen auttavia käsiä. Oikeastaan remontti on ihan tervetulluttakin, vaikkei tuo eristäminen sitä ykköshommaa olekaan. Mutta kun keskeneräisten töiden lista pistelee väen lihassa, on sitä syytä yrittää lyhentää. Aloitetaan yläkerran keskiosan eristämisellä sekä kutsumattomien vieraiden torjunnalla, jatketaan takkahuoneen kittauksella ja maalauksella ja yritetään siinä samalla päästä päätökseen takan ulkomuodosta. Se onkin se vaikein homma, sillä selkeää ajatusta ei ole vieläkään päähän iskostunut. Kaakeli- vai pönttöuuni? Leivinuuni vai ei? yksinkertainen vai koristeellinen? Kaikki tuntuu olevan vieläkin epäselvää, vaikka asiaa on pohdiskeltu jo hyvän aikaa. Saas nähdä nähdäänkö oikeaa tulta Kinnarkummun takassa vielä tänäkään talvena, vain nähdäänkö siitä edelleen vain unia...

TYYTYMÄTÖN - TYYTYVÄINEN

Ukin talon välipohjan purujen seasta löytyi kaksi vanhaa pahvilaatikon kantta. Ne ovat turkulaisen Rönkä Oy:n, ilmeisesti kaupungissa aikoinaan sijainneen vaatetusliikkeen pukulaatikoita.

Toinen kansista pääsi tauluksi vierashuoneen seinään. Kehys oli harmittavasti liian pieni, joten pahvikantta oli pakko leikata kehykseen sopivaksi. Pahviin on kertynyt purujen seassa ajan patinaa ja likaakin, mutta se ei haittaa mittään. 

Yrityksen viesti on selkeä ja monenlaisiin tilanteisiin sopiva. Palautetta saa ja pitääkin antaa, sillä eihän palvelua muuten osata kehittää oikeaan suuntaan. Elna on yrittänyt ottaa oppia tästä, mutta jotenkin tuo tyytymättömyyden ilmaiseminen ei vain ole kovin helppoa. Positiivista viestiä allekirjoittanut antaa usein ja selkeäsanaisesti aina, kun siihen on aihetta. Sen sijaan tyytymättömyyden purkaus tulee vasta palveluntarjoajan korvien ulottumattomissa. Kun ei haluaisi millään pahoittaa toisen mieltä, vaikka oma mieli olisikin pahoittunut... 

Viikonloppuna juhlittiin Elnan serkun häitä. Kiireen ja tuskastelun välttääkseen päätti Elna laitattaa hiuksensa juhlakuntoon ammattilaisen käsittelyssä. Vaan eipä tuo ammattilainen ollutkaan ammattilainen ainakaan asiakkaan toiveiden kuuntelussa, sillä kampauksesta tuli täysin erilainen kuin Elnan esittämässä kuvassa. Silti ei Elna saanut sanaa suustaan kun palautteen aika olisi ollut. Kiitti vain ja maksoi kiltisti, toivotti heiheit ja lähti kotiin itsekseen sadatellen. Harmituksen kuulivat vasta kotijoukot, joille palaute ei oikeastaan kuuluisi ollenkaan. Mutta tällaisissa tilanteissa on onni omistaa ihana sisko, joka auttaa ihmistä hädässä. Niin taikoi sisko uudenlaisen kampauksen ja taas kääntyi suunpielet hymyyn!

Palautteen antaminen sopii hyvin myös tähän blogiin. Sisältötoiveita, jutunaiheita ym. otetaan ilolla vastaan! Kaikki tekin, jotka ette ole vielä uskaltautuneet kommentoimaan, rohkaistukaa vaan avaamaan sanainen arkkunne ja kirjoittamaan palautetta joko kommentoimalla tekstejä tai yksityisen viestin kautta.  

Jos olette Kinnarkummun herrasväkeen tyytymätön, ilmoittakaa siitä Elnalle!

Jos olette Kinnarkummun herrasväkeen tyytyväinen, ilmoittakaa siitä muille! 

;)

VINTAGE 1917

 Tässä talossa on kahden asuinkerroksen lisäksi kolmas, lähes kokonaan maan alla asustava kellarikerros. Se on nimensä mukaisesti kellari, eikä siellä ole lainkaan asuintiloja. Maan alla on ollut aikoinaan pannuhuone, juureskellari ja puuvarasto. Isovanhempien aikaan Elnan ollessa lapsi, ei kellariin saanut ipanat mennä, joskaan ei sinne kukaan tainnut halutakaan. Oven raosta vain kurkittiin sen verran kuin uskallettiin. Hämärä ja kylmänkalsea portaikko alas pimeyteen vaikutti lähinnä pelottavalta, eikä lainkaan houkuttelevalta.

Myöhemmin nuoruudessa oli Elnankin rohkaistuttava astelemaan portaat alas pimeyden luolaan. Kylminä talvi-iltoina lämmitystä oli lisättävä, suntti sijaitsi kellarin pannuhuoneessa ja isän ollessa poissa kotoa tehtävä uskottiin Elnalle. Niinpä pannuhuoneeseen tuli aina juostua sivuille katsomatta ja vähintään yhtä kovaa takaisin ylös. Varsinaista kellaripelkoa ei enää vanhemmiten ollut, mutta sitäkin kovempi hiirikammo. Ja kellari oli näiden kutsumattomien vieraiden valtakuntaa, ainakin Elnan mielestä. Koskaan siellä ei tosin eläviä vipeltäjiä näkynyt, mutta loukussa olevia kylläkin. Yöks! 

 Parin vuoden takainen muutto omien lasten kanssa Kinnarkumpuun toi Elnalle uudenlaisen vastuun kellariin liittyen. Nyt oli oltava itse se, joka rohkeasti hoitelee kaikki kellariin liittyvät asiat Miehen poissaollessa. Siis Mies saa toki olla se alaluolan päävastuullinen nyt ja tulevaisuudessakin, mutta valitettavan usein työt vievät häntä juuri silloin kun luolassa jotain tapahtuu. Alkuaikoina kellarissa ramppasi alvariinsa joku putkityyppi, jolle piti esitellä maanalaista aarrekammiota. Siinä sitä oppi allekirjoittanutkin yhtä sun toista kellarikoloista ja erityisesti kammonsa aisoissa pitämisestä. Edelleenkään ei silti pysty ihan neutraalein tuntein portaita alas astelemaan...

Pannuhuone siivottiin pois maalämmön tultua ja nykyinen lämmönsäätely tapahtuu keittiön etälaitteesta käsin ilman tietoakaan kellariin menosta. Suurimmat putkityöt on tehty ja maanalainen kerros saa elellä omaa elämäänsä melko rauhassa. Sen sijaan Elna ei saa enää rauhaa kellarilta, sillä nyt hän on vihdoin tajunnut sen hyvät puolet. Suunnitelmia riittää, kunhan vielä joskus niitä ehditään toteuttaakin. Emännän ylpeys, kaunis ja tunnelmallinen ruokakellari siintää verkkokalvoilla yhtä voimakkaana kuin Miehen haave viinivarastosta. Rekvisiittaa kerätään jo.

METSÄSSÄ

Rusinakaksikosta on kuoriutunut oikeita metsän eläjiä. Kumppareiden rivistö lopsuttelee useamman kerran viikossa lähimetsiin retkeilemään. Marjastus ja sienestys ovat antoisa lisä silloin kun satoa saadaan. Mutta kuten tällä kerralla (kun kanttarelleja löytyi tasan nolla ja puolukatkin oli raakoja) keskityttiin lähinnä leikkimään, kiipeilemään ja tasapainoilemaan. Tällä parivaljakolla ei jutut kovin nopeasti lopu. Tasainen puheen pulputus kestää koko reissun ajan ja mielikuvitusta riittää vaikka pienelle kylälle jakaa. Selitys katkeaa vain, kun oksa rasahtaa ja jompi kumpi on humpsahtanut kanervikkoon kaatuneen puunrungon päältä. Ja ihan kohta taas pulputus jatkuu seuraavasta mieleen tupsahtaneesta asiasta.

Luonto on tämän herrasväen henkireikä ja mielenterveyden alkulähde. Ilman luonnon läsnäoloa jokapäiväisessä elämässä ei tämä perhe pitkään jaksa. Metsässä lenkkeily, pyöräily, samoilu, retkeily, marjastus ja kaikki muut ajanviettomuodot ovat kovassa käytössä. Siitä niin nautitaan, että voi että!

Mies suunnittelee telttaretkeä metsään. Sellaista koko perheen yhteistä seikkailua. Että makoillaan makuupussit kylki kyljessä kiinni koko nelikko. Vaikka Elna kuinka rakastaa luontoa, retkiä ja seikkailujakin, ei telttaretki jostain syystä innosta rouvaa yhtä paljon kuin Miestä. Mieleen herää ne nuoruuden leiri- ja kisamatkat, joissa teltoissakin välillä nukuttiin. Hyttyset, hiostava teltta, rankkasateessa kastunut teltta, makuupussi ja vaihtovaatteet, kylmyys sekä monet muut ei niin miellyttävät telttailumuistot. Mutta mitäpä ei vaimo ja äiti tekisi rakkaittensa vuoksi? Niin sitä suunnitellaan telttaretkeä toteutuvaksi, tosin toivottavasti vasta ensi kesälle. Ja totuushan on, että oikeanlaiset varusteet ovat kaiken a ja o. Niillä pärjää olosuhteessa kuin olosuhteessa. Eiks vaan?

HERMES/MINERVA

Kirppislöytöjä, kirppislöytöjä! Nyt tarvitaan paljon kirppislöytöjä! Elna on nimittäin keksinyt jo jonkin aikaa mielessä pyörineeseen kysymykseen vastauksen. Mielessä on ollut halu saada saliin jonkinlainen vanha ja mieluiten suomalainen astiasto. Mieltä kutkuttavaa ei ole ennen kohdalle osunut, mutta nyt se on selvillä: Arabian Hermes/Minerva-sarja (imeisesti saman sarjan kaksi variaatiota?). Kyseinen sarja taitaa olla 1930-1940-luvuilta (olenko tulkinnut tehtaanmerkkiä oikein?). Se on vaalea, jossa on ohuet mustat raidat ja kullattu reunus. Siis sopivan hillitty pienillä krumeluureilla höystettynä. Kunhan saadaan jossain vaiheessa salin kalusteet verhoiltua uudelleen, istuu astiasto salin värimaailmaan kuin nyrkki silmään.

Mutta siis, eihän täällä vielä sitä astiastoa ole. Vasta viisi ruokalautasta, jotka löytyivät pilkkahintaan eräältä kirppikseltä. Astiaston etsintä alkoi vasta ja nyt pyydänkin vinkkaamaan, jos joku haluaisi sellaisesta eroon päästä. Ja lähikulmilla asuvilta otan mielelläni vastaan vinkkejä mahdollisista kirppishavainnoista. Elna ryhtyi keräilijäksi just nyt!

LAKASTAN

 Omenat on hyviä. Vielä parempia ovat oman puutarhan omenat. Niitä on kivaa kerätä puista ja rouskutella jo matkalla sisälle. Ne on oiva välipala ja terveellinen korvike muille herkuille. Vaan yksi ongelma niissä on: niiden rontteja tuppaa löytymään sieltä ja täältä, sohvatyynyjen välistä, lattialta, lelulaatikosta ja jopa vessasta... Pikku-Rusina on hedelmien ja marjojen suurkuluttaja. Tuon tuosta pirpana kulkee omena kädessä ja toinen suussa. Vaan roskiksen olemassaoloa ei muista aina tyttöpieni ja niinpä niitä puoliksi syötyjä omppuja keräillään sitten pitkin huushollia. Mutta eihän sitä voi oikeastaan muuta kuin hymyillä. Varsinkaan, kun tyttö tuon tuosta tulee, äänitehosteiden kera moiskauttaa pusun poskelle ja kuiskaa korvaan: "Lakastan sua."

ISOISÄN TAPA

 Villatakit, -sukat ja muutkin lämpöä tuottavat vaatekappaleet on kaivettu esiin komeroiden kätköistä. On ihana kääriytyä isoon vilttiin, kun Kinnarkummussa alkaa olla iltaisin viileämpää. Teen juonti on taas alkanut ja se jos joku on selvä syksyn merkki. 

Kuten kaikki muutkin huoneet, myös eteinen odottelee niitä "oikeita" sisustuslöytöjä, jotta tila näyttäisi herrasväen mielen mukaiselta. Onneksi tiettyjä elementtejä jo löytyy, vaikka se mielikuvissa siintävä vanha lipasto vielä löytämistään odottaakin. Naulakko on talon vanhaa kalustoa, mutta sai mustan maalipinnan nykyisten asukkaiden käsittelyssä. Samanlaisia naulakkoja on vielä useampi, joten niitä luultavasti ripustetaan vielä ainakin kodinhoitohuoneeseen ja mahdolliseen yläkerran vaatehuoneeseen. Keinutuoli herättää Elnassa lukuisia muistoja omasta isoisästään, talon vanhasta isännästä. Hänellä oli nimittäin tapana keinua päivittäin tuntikaupalla kyseisellä keinutuolilla radiota kuunnellen, televisiota katsellen tai kirjaa lukien. Isoisän keinumiseen oli erityinen tyyli, jota Elnakin muistaa lapsuudessaan matkineensa. On hauskaa, että vaikka talo on isoisän ajoista kaynyt läpi totaalisen muodonmuutoksen, on Elnan silti helppoa kuvitella itsensä isoisän seuraan vanhaan telkkarihuoneeseen. Ei tarvitse kuin laittaa silmät kiinni ja antaa keinun natista tuttua natinaansa.

JOKAPÄIVÄINEN LENKKI

Hieman kolea, syksyinen tuuli tuivertaa tukkaa. Puiden lehdet kieppuvat alas ja maa on jo alkanut täyttyä keltaisista täplistä.

 Linnut lentelevät äänekkäinä parvina, kokoontuvat taas kesän jälkeen yhteen. Ilmassa tuoksuu kypsyneet viljapellot ja niitetty heinä.

Napataan pari omenaa puusta villatakin taskuun ja leikitään pelloilla hippaa. Karvapallero kierii kostealla nurmella, nauttii rapsutuksista ja viilenneestä ilmasta.

   Kasvihuoneesta tomaattivadillinen mukaan vielä ennen sisälle menoa. Syksy on taas herrasväen lempivuodenaikaa.