torstai 30. tammikuuta 2014

MUSIIKKIA



Kitara soi Kinnarkummussa ainakin viikonloppuisin. Flyygelinkin pitäisi soida, mutta jostain syystä soitin on päässyt pölyttymään jo pitkän aikaa. Tai siis eihän se mikään pakko ole, vaan sellainen halu, joka ei kuitenkaan jostain syystä aktivoidu tekemiseksi. Pianon soitto on kuulunut Elnan harrastuksiin aina pikkutytöstä lähtien ja kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Monien asioiden yhteisvaikutuksena (lapset, remontti, opiskelut jne.) aikaa ei ole ollut enää niin kuin ennen ja nykyisin vapaahetkinä ei enää edes muista istahtaa koskettimien eteen. 

Onneksi kitara edes soi. Sekin Miehen toimesta, sillä vaikka Elna itselleen joskus kitaran hankkikin, ei soittamisen opettelu ole edennyt viidessätoista vuodessa muutamaa sointua edemmäs. Mies kantaa yleensä omaa sähkökitaraansa ja tämä Elnan akustinen kaivettiin esiin komeron kätköistä vasta jokin aika sitten. Kielikin puuttuu, joten mihinkään mestariesityksiin ei tällä kapistuksella nousta. Mutta hauskaa on ollut huomata, miten pikkuväki käy rimputtamassa säveliä lähes päivittäin. Jospa juuri Rusinakaksikko olisikin se kimmoke, joka saisi Elnankin jälleen soittamisen pariin. Sillä ikävähän sitä on, todellakin. 

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

KADONNUTTA ETSIMÄSSÄ



Missä luuraa inspiraatio? Minne tekemisen into on kadonnut?

Ainakin edestakaisin veivaavan flunssan syövereihin, epätietoisuuden verhon taakse. Tuskin lainkaan lyhenevän to do -listan alle ja hyytävänä viuhuvan viiman mukana. Sinne jonnekin ne ovat hävinneet... On nimittäin niin, että viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet Elnan osalta aika lailla förbi. Perus arkihommat on hoituneet rutiinilla, mutta mihinkään lisäsuoritteisiin ei ole kykeneväisyyttä riittänyt. Yläkerran toisen päädyn remontin aloittaminen on edelleen suunnitteluasteella. Kun tavaroiden raivaus ei jotenkin vaan hotsita. Käsityöt pölyttyvät koskemattomina, kamera on saanut levätä käyttämättömänä, eikä verhojakaan ole edelleenkään ommeltu, vaikka kangas on ollut valmiina jo pidemmän aikaa. Kun ei vaan saa aikaiseksi edes aloittaa. Siinä se ongelman ydin juuri taitaa ollakin: Miten ohittaa alkuun pääsemisen vaikeus?



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

SÄILYNYTTÄ JA HÄVITETTYÄ



Elnan isä, Ukki, on intoutunut tekemään pienimuotoista historiantutkimusta sukutilan vaiheista. Vaikka suuret linjat ovatkin olleet tiedossa jo pitkään, on nyt saatu useita yksityiskohtaisempia tietoja niin tilasta kuin sen asukkaistakin. Kinnarkummun herrasväellehän on erotettu tontti maatilasta, joka on kuulunut Elnan suvulle reilut sata vuotta. Nykyisen talon paikassa on sijainnut vanha talo tiettävästi 1600-luvulta asti, mutta heikon kuntonsa vuoksi vanha talo on purettu alta pois 1930-luvulla. Samalla kalliolla kuitenkin nökötetään, vaikkei samoja hirsiä valitettavasti enää saadakaan ihailla.

Hirsien lisäksi moni muukin vanha asia on tilalta kadonnut tai hävitetty vuosikymmenten kuluessa pois. Montaa asiaa voi näin jälkikäteen harmitella, mutta jokainen sukupolvi on kuitenkin tehnyt omat ratkaisunsa sen aikaisten ajatusten perusteella. Eikä epäilytä yhtään etteikö sama tapahtuisi tulevaisuudessakin. Jos vaikka Elnan ja Miehen lapsenlapset joskus päivittelisivät isovanhempien käsittämättömiä rakennus- ja sisustusratkaisuja... ;) Aika muuttuu, tyylit muuttuvat ja rakennustavat sekä tietous muuttuu. Ja tylsäähän se olisikin, jos kaikki pysyisi samanlaisena vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen.

Onneksi jotain asioita on kuitenkin säilynyt sukupolvelta toiselle. Yksi esimerkki on Elnan isoisoäidin nimikoitu potkukelkka, joka on edelleen hyvässä terässä. Siellä sen kanssa jälleen viuhuttiin pitkin lammen jäätä, kun muualla ei ole vielä riittävästi luistoa kelkkailuun. Luistimilla vauhtia potkiessaan ehti Elna mietiskellä millaista olisi ollut elää Kinnarkummussa isoisoäidin aikaan. Sitä ei valitettavasti saa koskaan kokonaan selville, mutta onneksi on kirjoitettuja tarinoita, kuultuja juttuja, arkistoituja asiakirjoja ja valokuvia sekä innostunut Ukki. 

tiistai 21. tammikuuta 2014

JÄÄKUKAT




Mökin rannassa on nyt talvi parhaimmillaan. Jää on sileää, vahvaa ja jääkukkien peittämää. Luistelun opettelun kannalta pieni lumikerros vähentää sopivasti luistoa, jotta tasapainoharjoittelu on helpompaa. Jopa vanha ukko Karvapallero intoutuu jääleikeistä niin, että itse kukin saa kasvoillensa märän pusun aina, kun vaan kasvot ovat pussailukorkeudella.

torstai 16. tammikuuta 2014

RUSINAKAMARI






Piipahdetaanpa pitkästä aikaa lastenhuoneessa. Siellä ei ole paljoa muutoksia tapahtunut sitten viime näkemän, muutamia tauluja on vain lisäilty. Pikku-Rusina on kovasti tyytyväinen sänkyynsä, joka olikin ihan kelpo löytö Huuto.netistä. Isommalle viikarille on ollut jo pitkään tarkoituksena hankkia vanha sänky, mutta aatteista tekoihin tuntuu olevan joissakin asioissa kovin pitkä matka... Ihan aluksi oli mielessä vanha rautasänky, sitten vaihdettiin suunnitelmaa puiseen päästävedettävään ja nyt on kallistuttu jälleen sen rautaisen kannalle, joten ehkä ajan kuluminen on ollut ihan tarpeellistakin. Viime aikoina on Elnan mielessä alkanut siintää erilliset lastenhuoneet yläkerrassa, joihin voisi sisustaa molemmille omanlaisensa huoneen. Olisi kiva tehdä niistä erilaiset, vaikkakin samanhenkiset. Ovathan nuo ipanatkin erilaisia. 

Kuvien laatu on muuten huonontunut täällä bloggerissa todenteolla. Kanssabloggaajalta sai Elna vinkkiä kuvien laadun korjaamiseksi, joten koitetaan saada säädöt kohdilleen pikimmiten. Jotta mustakin näyttäisi taas mustalta, eikä harmaalta ja suhmuraiselta, kuten esim. yllä...

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

VÄLIAIKAISTA KAIKKI ON TV-HUONEESSA





Viimeisin remonttikohde takkahuone on muutamaa listaa vaille valmis. Takkahuoneena se ei tule kuitenkaan palvelemaan vielä toviin, sillä itse takka uupuu edelleen. Mies on pakkasten palelluttamana virittänyt takkakeskustelua jälleen henkiin, mutta vielä ei ole löydetty sitä juuri tätä herrasväkeä miellyttävää vaihtoehtoa. Tai oikeastaan ei ole vielä riittävällä intensiteetilla asiaan paneuduttu, sillä varmaan joku kriteerit täyttävä masiina markkinoilla olisikin. Pitäisi nimittäin sopia tietysti talon henkeen, olla riittävän korkea ja lämmitysteholtaan riittävä ja leivinuunikin haluttaisi.

Takan puuttumisen myötä on takkahuoneelle keksitty väliaikainen käyttötarkoitus. Se saa luvan toimia telkkarihuoneena siihen asti, että lopullinen tölläyspaikka saadaan valmiiksi yläkertaan. Oli muuten juhlallinen hetki, kun Mies raahasi joulun alla ikivanhan toosan pois makuuhuoneesta. Tv + makuuhuone -yhdistelmä ei sovi tälle väelle laisinkaan. Tölläys lisääntyi kuluneen syksyn aikana kaksin- ellei jopa kolminkertaiseksi aiemmasta ja nukkumaan mennessä sänky ei ollut enää lainkaan raikas eikä viileä. Turhat ohjelmat ovat huonevaihdon jälkeen jääneet minimiin, onneksi.

Väliaikainen huone on sisustettu väliaikaisilla kalusteilla. Vanha harmaa kulmasohva saa palvella niin kauan kuin tämä järjestely on voimassa ja lasten pöytä toimii tätä nykyä sohvapöytänä. Rusinat kun eivät pöytäänsä käyttäneet ja lastenhuone on muutenkin täynnä. Askartelut, piirtämiset ja maalaukset hoidetaan ruokailutilan pöydän ääressä ainakin niin kauan, että Pikku-Rusinankin touhuilu on salonkikelpoista.

Vaalea tyynyliina on muuten eilinen kirppislöytö. Oman myyntipöydän hyvä tuotto oli heti pantava haisemaan kahden euron verran.

maanantai 13. tammikuuta 2014

MAKOILUKELI





Lunta on juuri sen verran, että iltapäivän viimeiset hämäränhetket ovat siirtyneet reilusti viimeviikkoista myöhemmäksi. Asia pisti oikein ihmetyttämään lauantaina, sillä puoli viideltäkin oli vielä ihan kelpo metsäretkeilyvalo. 

Lumi ja erityisesti pakkanen on saanut Karvapalleron taas ulkoilmamoodiin, sillä hänen mielestä nyt alkaa olla täydellinen keli pihassa makoiluun. Mitä kylmemmäksi ulkoilma muuttuu, sitä mieluummin iso-B pihanurmikolla köllöttelee. Sisälle kaveria on enää vaikea saada, sillä kuka nyt nautinnollisimpia hetkiä haluaisi kesken lopettaa? Niin ihana ja kiltti kuin tuo ystävämme onkaan, on hän yhdessä asiassa hyvin itsepäinen: jos iso-B haluaa makoilla ulkona, niin sitten hän makoilee. Reilut 60kg rentoutunutta ruhoa ei mahdu syliin, vaikka miten yrittäisi, joten kantaminen ei ole tässä tapauksessa vaihtoehto. Ei siis auta muu kuin maanittelu, koska käskyt kaikuvat tässä asiassa useasti kuuroille korville. Aina ei silti maanittelutkaan auta. Anoppi on kerran kantanut jopa paistia herran kuonon eteen, mutta sekään ei saanut tätä nautiskelijaa liikkeelle...

perjantai 10. tammikuuta 2014

RAKSUTUSTA



Jos oikein läheltä kuuntelee voi melkein kuulla, kuinka Elnan aivoissa raksuttaa. Ajatukset risteilee ja mietintäosa käy täydellä kapasiteetilla. Monia ideoita ja ajatuksia pyörii, mutta valmista tuotosta ei ole vielä aikaansaatu. 

Käsityöinto on yksi, joka päässä raksutuksia aiheuttaa. Kaupunginkirjastosta on lainattu jos jonkinmoista opusta ideoille toteutusvinkkejä antamaan. Nyt vaan pitäisi saada se toteutusvaihde silmään, jotta valmiiksikin jotain saisi, eikä jäisi ideat pelkästään ajatuksen tasolle. Yksi kuvassa näkyvä tekele saatiin parsittua kasaan juuri parahiksi ennen joulua. Lanka vaan oli jotain kaapin pohjalta löytynyttä, helposti nukkaantuvaa, joten tyynyn käyttöikä voi sen takia jäädä odotettua lyhyemmäksi. Mutta väliäkö sillä, koristaa kotia juuri niin kauan kuin kykenee.

Toinen mietintämyssyssä lymyilevä ajatus liittyy armaaseen remonttiin, jota Elna on pyrkinyt enemmän tai vähemmän tietoisesti välttelemään jo jonkin aikaa. Nyt on kiinnostus hiipinyt takaisin ja into työhön tarttumiseen on pitkästä aikaa plussan puolella. Katsotaanpa sitten kuinka käy. Lähiviikot sen varmasti kertovat, saiko eukko levytysinnon päälle vai ei... 

torstai 2. tammikuuta 2014

AISTIN TARKKUUDELLA




Lomailu on erityisen kivaa silloin, kun ei ole mitään erityistä tekemistä. Tämä joululoma on Kinnarkummussa osattu ottaa rauhallisemmin kuin vuosikausiin. Ei ole hötkyilty paljoakaan, jos nyt ei oteta huomioon Miehen ahertamaa takkahuoneremonttia. Hän kun ei pystynyt tätäkään lomaa kokonaan lepäilemään, vaan hoiteli vielä takattoman takkahuoneen lähestulkoon valmiiksi ennen ja jälkeen joulun pyhien. Sen sijaan Elna on tällä kertaa etäännyttänyt itsensä kaikesta remonttiin liittyvästä, sillä kyseisessä huoneessa näkyy rouvan kädenjälki ainoastaan lattian maalauksessa. 

Mutta siis lomailu. Se on maistunut työntäyteisen syksyn jälkeen erityisen hyvältä. Ainoa lomailun varjopuoli on myöhäiset aamut ja myöhäiset illat, joiden seurauksena arkirytmiin siirtyminen kauhistuttaa jo nyt. Ja entäs päiväunet sitten? Niistäkin on luovuttava. Voi kääk! Mutta tässä keväässä on jotain, jota Elna on odottanut jo pidemmän aikaa. Viimein valmiiksi saatu tutkinto ja uusien suunnitelmien tekeminen lisää intomieltä. Uuden työn löytäminen toki jännittää, sillä ajankohta ei ole kaikkein otollisin varsinkaan näillä seuduilla. Epävarmuudesta huolimatta vuoteen lähdetään avoimin mielin ja uudella innolla. Toivotaan, että aurinko paistaa tänne ennemmin tai myöhemmin!

Avoin tulevaisuus saa Elnan mielen hyvällä tavalla levottomaksi. Mieleen herää ajatuksia, joita on tietoisesti (tai tiedostamattaan) sulkenut mielestään aiemmin. Nyt niitä on viimein lupa ajatella vakavammin. On aikaa keskittyä asioihin, joita on tähän asti siirtänyt järjestelmällisesti eteenpäin. Vielä ei ole valmiutta valottaa asiaa teille enempää, mutta jos pohdinnoista jotain konkreettista kuoriutuu, niin ehdottomasti niistä täälläkin enemmän kirjoitan.

Kinnarkummussa kuljetaan aistien varassa myös joululahjan innoittamana. Katsotaan millaisiin saavutuksiin tällä saralla vuoden aikana edetään.