maanantai 31. maaliskuuta 2014

KUUSI VIIKKOA







Pakko myöntää, että vaikka kuinka tähän etukäteen valmistauduin ja vakuuttelin sekä itseäni että Miestä, on silti tänä maanantaina vähän ontto olo. Miehen työkomennuksen ekat kolme viikkoa ovat takana, yhteinen Köpis-aika vietetty, Mies lähetetty jälleen takaisin Tanskanmaalle ja me muut jatkamme arkea Kinnarkummussa. Näin tottumatta tulevat kuusi viikkoa erossa tuntuu juuri nyt kovin pitkältä ajalta. Vaikka eihän se ole kuin puolitoista kuukautta ja varmasti Mies ehtii viikonloppulomalle kotiin käymään. Mutta silti. 

Onneksi kevät on täällä. Pitkät ja aurinkoiset päivät tuovat mukanaan monenlaista puuhaa ja ulkona viihtyy koko väki jopa turhankin paljon. Vaikka eipä ulkoilusta muuta haittaa ole kuin se, että nukkumaanmeno venähtää iltasella helposti normaalia myöhempään. Rusinakaksikon pyöräilyinto on juuri nyt tapissa ja sitä varten pitäisi tehdä uusia hankintoja. Elna taasen herättelee nukkuvaa sisäistä puutarhuriaan, sillä monenlaisia leikkaus-, siivous- ja suunnitteluhommia olisi tarpeen suorittaa ennen varsinaisen kasvukauden alkamista. Tänä keväänä ei kasvamassa ole yhtään omaa taimikylvöstä, mutta mitäpä siitä, sillä saahan niitä taimikaupoistakin. Ja suurin panostus toteutetaan menneiden vuosien tapaan kuitenkin suoraan avomaalle kylvämällä.

Kuvat ovat muuten edelleen reissusta. Kyseinen vanha tehdasidylli sijaitsi aivan asunnon vieressä ja lomailijakolmikon matka kulki harvase päivä näitä polkuja. 

lauantai 29. maaliskuuta 2014

TAVALLINEN LENKKEILIJÄ







Niin se pariviikoinen hurahti - aivan liian nopeasti tietty. Kotona Kinnarkummussa ollaan taas ja Karvapalleroa on ehditty jo pussailla pahimman ikävän poistamiseksi. Laitoinpa kotiinpaluusta huolimatta vielä tunnelmakuvia reissun viimeisiltä päiviltä. Ja mitä luultavimmin lisääkin viime viikkojen kuvia on vielä tulossa, sillä mieli vaeltelee edelleen reilut 800 kilometriä lounaaseen. 

Mutta on täällä kotomaassakin mielenkiintoista puuhaa. Elnan viikonloppu jatkuu nimittäin itseään sivistäen ja uusia ideoita kehitellen. Samaan aikaan Mies ja Rusinat saavat nautiskella kotioloista ennen uuden viikon alkua ja Miehen paluuta Tanskaan.

Hauskaa viikonloppua! Ja viimeiseksi huomioksi mainittakoon, että tavalliselta lenkkeilijältä se tuleva kuningatarkin näytti.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

TASKUT TÄYNNÄ















Tiedättekö, että Tanskaan voi ihastua joka päivä lisää?

Sunnuntaiajelu Själlannin pohjoisrannoilla kaivertui syvälle tämän väen mieliin. Koko päivän reissun aikana vuokra-auton mittariin ehti kertyä noin 150km ja keskinopeudeksi alle 60km/h, joten retkipäivän aikana ehti enemmän kuin hyvin ihailla kotikulmista poikkeavia maisemia. Upeat hiekkadyynit ja rannat aikaansaivat kuorossa kaikuvia huokailuja, pikkuihmisten takintaskut täyttyivät simpukankuorista ja sivutuotteena myös hiekasta, idylliset pikkukylät tarjoilivat paikallisia herkkuja ja ihmiset olivat ystävällisiä. Voiko sunnuntailta muuta toivoa?

Jännää, miten Kinnarkumpuun syvästi juurtuneen väen mielissä on alkanut viriä ajatus pidemmästäkin Kööpenhaminan komennuksesta. Vuosi tässä vireässä, vehreässä, rennossa ja ystävällisessä ympäristössä sopisi ihan passelisti... ;)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

YSTÄVIEN LUONA KYLÄSSÄ









Niin äkkiä aika kuluu, että puolivälin pyykki on jo hollilla. Eipä sillä, on tässä ehditty jos jonkilaista puuhatakin. Kööpenhamina on vienyt tämän herrasväen mukanaan. Viihdytty on paremmin kuin hyvin, vaikka puheesta mitään selvää saakaan. 

Miehen synttärin kunniaksi nautittiin pitsat, jollaisia ei ole montaa kertaa elämässä saanut maistaa. Äiti on kiidättänyt Rusinakaksikkoa ratas-seisomalauta-yhdistelmällä katuja ja puistoja ristiin rastiin, sillä mikään ei ole parempi tapa tutustua uusiin paikkoihin ja kulttuuriin kuin kuljeskella ja katsella ympärilleen. Lapsosten matkan täyttymys koettiin eilen, kun Madagaskarin kaverit, Alex, Marty, Melman ja Gloria sekä ihmeapinat nähtiin ihka elävinä ja aivan läheltä ja vielä mitä kauneimmassa kevätkelissä. 

Tanskan leipäkulttuuri on samalla sekä ilo että tuho tällaisille leivän ystäville. Sellaisen herkkujen paratiisin tyylikkäässä ympäristössä voisi Elnakin perustaa, jos rohkeutta riittäisi. Israelinaukiolla sijaitsevien modernien kauppahallien kaltaiset herkkukeitaat saavat tämän väen ihan hihkumaan ilosta!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

JUHLAHUMUA






Kuningatar oli kotona!

Tanskaan on siis päästy ja kotiuduttukin hyvin. Ainoata päänvaivaa aiheuttaa Rusinakaksikon luonnonlapsiluonteet, joiden on vaikea orietoitua kerrostaloelämään... Asuinseutu on idylli järvineen, vanhoine tehdasrakennuksineen ja hyvinhoidettuine puistikkoineen. Elnalle erityistä iloa tarjoilee junamatkat asunnon ja keskustan välillä, sillä matkan varrella on tarjolla tanskalaista pientaloarkkitehtuuria parhaimmillaan. Valkeat kivitalot ruutuikkunoineen ja lasiovineen, jyrkät katot ja tyylikkäät puutarhat hyväilevät tämän katsojan silmiä kerta toisensa jälkeen. 

Kaupunkikierroksia on jo ehditty harrastaa, nähtävyyksiä katsastaa ja herkkujakin maistella. Nyt pitäisi hoidella vähän arkisempia asioita kerrostalon pesutuvassa ja jatkaa sitten illemmalla Miehen pyöreiden vuosien täyttymistä, kunhan päivänsankari saa ensin työvelvollisuutensa tältä päivältä hoidettua.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

MIEHEN HOMMAT




Ensimmäinen päivä ilman Miestä talossa ja heti pääsi Elna hommiin, joissa ei ole rouvan aiemmin tarvinnut sormiaan liata. Kinnarkummussa tehdään kyllä yleensä hommia ristiin ja rastiin, eikä täällä harrasteta varsinaisesti mitään sukupuolijakoa tehtävien suhteen. Paitsi parissa asiassa: hiirijahdissa ja viemärihommissa. Miehen ulkomaankomennus ajoittui onneksi syksyn sijasta kevääseen, joten kutsumattomia vieraita ei kaiken järjen mukaan pitäisi enää ilmestyä. Sen sijaan keittiön viemäri päätti mennä tukkoon juuri tänään, juuri kun Mies on poistunut kotimaan kamaralta... Ja eihän sitä voi jättää pariksi kuukaudeksi käyttökelvottomaksi, vaikka sekin kyllä käväisi Elnan mielessä ennen avaushommiin ryhtymistä. Ei auttanut muu kuin panna tuumasta toimeen ja kaikeksi onneksi viemäri vetää jälleen. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

HEI, ME LENNETÄÄN!




Nonniin. Nyt se sitten alkaa. Tanskan kevät kutsuu ja Kinnarkummun herrasväki on vastannut kutsuun. Mies suuntaa maisemiin huomenna aamulla ja muut hyppäävät siiville loppuviikolla. Alkuperäinen suunnitelma koko poppoon roudaamisesta Kööpenhaminan kulmille on jäissä ainakin toistaiseksi, sillä Karvapalleron majoitusjärjestelyille ei ole saatu tarvittavaa vahvistusta. Siispä kuratassuja pestään jatkossakin vain kotimaassa ja muu väki vierailee Miehen luona aina kun puoliksi pakotettuja vapaaehtoisia koiranhoitajia ilmoittautuu. Maaliskuun suunnitelma on selvillä ja jatkoa tutkaillaan, kunhan eka reissu saadaan käyntiin. 

Ei voi kiistää, etteikö reissu tulisi vähintäänkin sopivaan saumaan. Maiseman vaihdos, vaikkakin lyhytkin, otetaan innolla vastaan. Ei ole Kinnarkummun väki liiemmälti viime vuosina ehtinyt reissailla muualle kuin rakennustarvikeliikkeisiin, joten ihmekös tuo että ollaan innoissaan.Tai ainakin Elna ja Rusinat ovat. Miehen innostusta taitaa jonkin verran himmentää se tosiasia, että työtä se on työ Tanskassakin...

Koska Kinnarkummussa ei ole tapahtunut mitään kuvaamisen arvoista aikoihin, on postaustahti hiipunut lähes olemattomiin. Parannusta on (ehkä) odotettavissa, kun maisema vaihtuu hetkeksi. Ehkäpä tännekin joitakin tunnelmia saadaan välitettyä silloin tällöin. Ja saa herrasväkeä muuten kurkkia myös facebookissa ja instagramissa. Velkommen!