torstai 29. toukokuuta 2014

VOIHAN LEHMUS!




Tehtiin perunapizzaa lasten kesäloman alkamisen kunniaksi. Tulikin muuten tooosi herkkua, nam! Kesäloman alkaminen tehtiin tällä kertaa haikein fiiliksin, sillä ihana hoitaja ja hoitopaikka vaihtuu syksyn koittaessa uuteen. Onneksi herrasväellä on onni jatkaa ystävyyttä hoitotädin kanssa tulevaisuudessakin, vaikkei päivittäin enää tullakaan näkemään. 

Tämä ylimääräinen vapaapäivä on käytetty lötköttelyyn ja pihahommiin. Aika monenlaista ehdittiinkin puuhata, vaikka aamupäivä rötvättiinkin selällään sängyssä sisustuslehtiä lueskellen. Mies otti urakakseen takapuutarhan niittämisen ja lehmusten (ärsyttävien) versojen kitkemisen. Lehmus ei ole muuten mikään pihan ihanteellisin puu, sillä jatkuvan versomisen lisäksi se kehittää joka kesä tajuttoman määrän tahmeaa mählää, joka sotkee joka paikan. Auton kun vahingossa alle parkkeeraa, niin uudenlainen vahapinta on taattu. Nämä epäkohdat huomioon ottaen on siis onni, että Kinnarkummun pihapiirissä näitä tahmaversopuita on ainakin kymmenkunta...

Siimaleikkurin heiluessa toisaalla oli Elnalla ja Rusinakaksikolla hyvää aikaa viimeistellä keväällä tehdyt marjapensasistutukset. Pihan vanhat ja Ukin pihalta saadut uudet viinimarjapensaathan siirrettiin jokunen aika sitten uudelle paikalle, jotta nurmikonleikkuu hieman helpottuisi. Pensaat aseteltiin sopiviin riveihin, joista poistettiin kokonaan nurmikko. Tänään ohjelmassa oli siis se viimeistely, joka tässä tapauksessa piti sisällään hakekerroksen levityksen riveihin pensaiden juurille. Nyt voi sitten vain huristella suoria linjoja entisen jokapuolella pyörimisen sijaan. Pienikin asia voi olla iso ilo toisille!
Koska niittohommat jatkuivat, päätti tehokolmikko viimeistellä toisenkin keskeneräisen projektin. Viime kesänä aloitettu navetan seinustan uudistus saatiin sekin viimein valmiiksi. Kauhallinen multaa ja toinen haketta ja vihdoin sekin mieltä kaihertanut homma oli pulkassa. On muuten superhieno tunne saada pitkään keskeneräisenä nököttänyt ja mieltä vaivannut asia kuntoon! Siinä piristysruiskeen saatuaan Elna päätti vielä kunnostaa nurmikkoa ja heinähommista vapautunut Mies kaivoi puiden juurille hakereunuksen. 

Onneksi tässä vaiheessa Rusinakaksikon mielessä siinsi jo legojen rakennukset jo sen verran pakonomaisesti, että tekemisen hurmoksessa heiluneet vanhemmatkin saatiin vaihteeksi sisätiloihin. Sormia jäi syyhyttämään toden teolla, mutta katsotaan jatketaanko huomenna vai ampaistaanko kesäkauden avaukseen Päijänteelle.

Helatorstaiheipat! 

tiistai 27. toukokuuta 2014

HAASTE






Luumupuiden kukinta alkoi ja loppui jo viime viikolla. Kirsikan kukatkin ovat jo ihan ruskistuneet ja nyt tuuli lennättelee jo omppupuiden kukintojen terälehtiä joka puolelle. Aivan liian pikaisestihan tuo ihana alkukesän kausi meni, jos Elnalta kysytään. Hedelmäpuiden kukinta-aika on aina täynnä lupausta. Lupausta kesän alkamisesta ja toisaalta lupausta tulevasta hedelmäsadosta. Kummatkin lupaavat hyvää ainakin allekirjoittaneelle, sillä pakkohan tässä on myöntää, että kesän tulo lämmittää mieltä joka vuosi yhtä paljon. Ja mitä siihen satoon tulee, no, sekin lämmittää mieltä jopa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Toivotaan siis sekä kesän edistymistä että runsasta satoa. +9 astetta ei tosin varsin kesäiseltä tunnu kasvimaata kitkiessä...

Kylmällä säällä on hyvä välillä lämmitellä sormia kuuman teemukin äärellä. Siinä hörppiessä mieleen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: yksi haastehan on kokonaan vastaanottamatta! Elna sai jo hyvän aikaa sitten haasteen ystävältään Ison Mamman Ranchiltä, mutta unohduksiinhan se on jäänyt niin kuin luvattoman monta muutakin juttua viime aikoina. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä tulevat haasteen kysymykset ja vastaukset:

1) Mikä on rakkain esineesi kotona?

Hirmuisen vaikea kysymys... Yksi rakas esine on omalta äidiltä periytynyt ompelukone. Itse kone on joku 80-luvun tuiki tavallinen masiina, mutta siihen liittyy vahvoja muistoja. Kaksi vuosikymmentä sitten menetetty äiti elää asioissa ja esineissä muistoina mukana läpi elämäni. Yksi monista muistoja herättävistä esineistä on ompelukone, jolla hän ompeli ja opetti minuakin ompelemaan. Joka kerta kun kaivan koneen esiin, muistelen äitiä ja hänen oppejaan.

2) Mitä tekisit tänään, jos saisit valita ihan mitä tahansa?

Jeps, vaikeammaksi vain muuttuu. Tästä syystä vastaaminen onkin tainnut jäädä silloin haasteen saatuani. ;) Voittaisin lotossa. Lisärahoitus mahdollistaisi monta projektia ja suunnitelmaa.

3) Minne haluaisit matkustaa?

Juuri tällä hetkellä mieli tekisi päästä vaellusreissulle Norjaan.

4) Minkä lemmikin ottaisit, jos saisit valita?

Jos olisi vain minusta kiinni, Kinnarkummussa asustaisi Karvapalleron lisäksi jo ainakin lampaita, kanoja sekä kissa ja toinen koira. Näillä aikatauluilla eläinkatraan hoitaminen olisi sula mahdottomuus, joten onneksi talossa asustaa lisäkseni myös järjen ääni.

5) Mikä blogin kirjoittamisessa on mukavinta?

Omien ajatusten tarinoiksi muodostaminen ja se, että tarinoita jaksaa joku myös lukeakin. Valokuvaaminen on erittäin mieluista puuhaa. Blogi antaa mahdollisuuden jakaa otoksia muillekin. Blogin pitämisessä on mukavaa myös vuoropuhelu lukijoiden kanssa. Kaikki kommentit ja palautteet otetaankin erittäin mielellään vastaan!


maanantai 26. toukokuuta 2014

SUKU ON PARAS





Tässähän onkin vietetty toukokuun viikonloput lähestulkoon kaikki juhlatunnelmissa. On ollut synttärit, ristiäiset, äitienpäivä, synttärit ja viimeksi menneenä lauantaina sukujuhlat. Ihmekös siis, etteivät nuo puutarhan tekemättömät hommat ole oikein edenneet. Ei sillä, hauskaa on ollut senkin edestä!

Viime lauantaina herrasväki tapasi rakkaista sukulaisiaan sukujuurien jäljillä kiertoajelun merkeissä. Lämpimän tunteen helteisen sään lisäksi aiheutti tuttujen ihmisten seura ja iloinen tunnelma. Vaikka joitakin lapsuuden tuttuja ei ollut tavannut ainakaan viiteentoista vuoteen, oli vastassa silti samat iloiset kasvot ja äänet. Elnan suvussa ei taidetakaan vanhentua normaaliin tahtiin, vai mistä lie johtuu tuo muuttumattomuus?! Sukujuhlat nostattivat Elnan mieleen monia muistoja lapsuudesta. Serkkujen kanssa uimahyppyrohkeudesta kisailu ja Ville ja Kalle -vitsien näytteleminen sekä monet muut palaavat ajatuksiin kuin eilispäivä. Kaikki hääjuhlat, synttärit ja muut epävirallisemmat tapaamiset pikkuserkkujen ja heidän vanhempiensa sekä isovanhempiensa kanssa olivat aina erityisiä ja lapsen mielen syövereihin mukavina muistoina kaivautuneita. Jännä tunne heräsi viimeistään viime lauantaina, kun Elna katseli oman 4,5-vuotiaan pojanviikarinsa edesottamuksia serkkujensa, pikkuserkkujensa ja pikkupikkuserkkujensa kanssa. Millaisia muistoja Rusinalle jäi ja tulee tulevaisuudessa jäämään omasta suvustaan, samaa verenperintöä kantavista ihmisistä? Selvää on ainakin se, että pikkumiehen ensimmäiset sukujuhlat näyttivät sisältävän hurjan määrän touhua, vauhtia, iloa ja naurua. 

torstai 22. toukokuuta 2014

SYNTTÄRIT



 



Sunnuntaina vietettiin kolmevuotiaan keväisiä synttärikutsuja loistavassa auringonpaisteessa ja kesähelteessä. Tarjolle tehtiin tällä kertaa smörrebrödejä ja sankarin toivoma nallekakku. Nalle piti tosin laittaa kakun viereen, sillä sokerimassamöhkäle olisi mitä luultavimmin painunut mustikka- ja sitruunavalkosuklaamoussekerrosten sisään. Päivän paras naururemakka kuultiin takkahuoneen sohvalta, jossa koko pikkuväki tiirasi Peppi Pitkätossun edesottamuksia videolta. Onneksi oli syöty kakut ensin, ettei vahingossakaan kellekään tullut mieleen matkia lettipäätä ja läiskäyttää täytekakkua vierustoverinsa naamaan...

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

KESÄOLOHUONEPROJEKTI









Nyt on ollut aika jatkaa projektia nimeltä etukuisti. Kesäkelien saavuttua Kinnarkummun leveyksille oli mahdotonta kieltäytyä kesäkukkien kutsusta. Niitä oli pakko, siis ihan pakko hankkia viime lauantain torireissulta jo aiemmin kotiutuneiden laventelien kaveriksi. Kivinavetan kevätsiivouksen yhteydessä löytyneille ruukuille tuli kummasti käyttöä, kun Elna keksi ensimmäiseen kukkasatsiin kaikki käteisvaransa tuhlattuaan, että toiselle torimyyjällehän kelpasi myös magneettiraita. Eihän sitä voinut muuta kuin ostaa satsin lisää!

Kukkaruukkujen lisäksi kevätsiivouksen saldona oli yksi puutarhapöytä, jonka alkuperästä ei ole saatu tietoa salapoliisitutkimuksista huolimatta. Kas kun kivinavetta on aiemmin ollut lähes koko suvun varastona, on tavaraa ehtinyt vuosikymmenten aikana kertyä yhtä sun toista. Tämä pöytäkaunokainen tosin ei liene kovinkaan vanha, mutta orpo kuitenkin. Oivan sijoituspaikan se sai keinutuolin kainalosta ja täytti samalla merkittävän puutteen, josta viime kesänä kärsittiin.

Muutamia lisävarusteita vielä ja kuisti alkaa tuntua toimivalta ja viihtyisältä välipala- ja välihuilipaikalta. Mielessä siintää jo hellepäivän päivätorkut katoksen varjossa lempeän kesätuulen helliessä ihoa...

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

KÄRSIMÄTTÖMYYS




Jo sitä ehdittiin nauttia Miehen läsnäolosta kotona puoli viikkoa kunnes hän suuntasi taas punavalkolipun maahan. On tässä lapsosilla hieman pohtimista, missä isipappa milloinkin luuraa. Pari kuukautta isi on asustanut Kööpenhaminassa, mutta viime viikonloppuna hän tuli "lopullisesti" kotiin. Vaan kun hän taas ilmoitti lähtevänsä, oli se vähintäänkin hämmentävää.

Pihapuuhat ovat alkaneet luistaa alkukankeuden jälkeen mukavasti. Viime kesänä alkanut mittava perennojen uudelleensijoitusprojekti on jatkunut taas parin päivän ajan. Viime kesänä ikuisuusprojektilta tuntunut siirtourakka on uuden innon myötä kääntynyt jo selvästi paremmalle puolelle ja usko yläpihan kuntoon saamisesta on herännyt uudelleen. Ei tässä silti ole aikaa millekään tuuletuksille, sillä uutta projektia pukkaa kyllä muissa pihan osissa... 

Liekö yksi keski-ikäistymisen oire vai mikä, mutta Elnan kärsimättömyys lisääntyy vuosi vuodelta. "Pikku hiljaa" ja "ajan kanssa", "elämän mittainen projekti" tai "vuosien saatossa" ovat nykyään myrkkyä tämän eukon korville. Jo tässä on eletty remontin keskellä ja keskeneräisessä talossa kolme vuotta, eikä loppua silti näy. Sama vika myös pihalla, jota on jouduttu mylläämään remontin edetessä niin, ettei Mymmelin kauniiksi koristamasta puutarhasta ole enää kuin rippeet jäljellä. Tuollaiset toteamukset latistavat sadasosasekunnissa tunnelman ja roihauttavat kytevän ärtymyksen liekkeihin ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Se on nimittäin niin, että kun jonkun idean on päähänsä saanut ja sen kallon sisällä valmiiksi suunnitellut, on se pystyttävä saattamaan valmiiksi hetimiten. Pitkäaikaiset ja erityisesti monivuotiset puurtamiset samojen asioiden äärellä ovat Elnan mielestä nykyisin äärettömän turhauttavia. Mutta minkäs teet. Ken ikuisuusprojektiin ( aargh!) on ryhtynyt, se projektin kestäkööt!


maanantai 12. toukokuuta 2014

HAMAHELMIKORVIKSET



Tätä äitiä on lahjottu pikkusormin tehdyillä koruilla ja herkkuaterioilla, pitkillä aamu-unilla sekä ihanalla yhdessäololla. Lapsen sanoin: "Äiti, sä olet käyttäytynyt niin kiltisti, että olet saanut meidät." Niinpä. Olen kiitollinen omasta rakkaasta perheestäni. 

torstai 8. toukokuuta 2014

KEVÄTKATSAUS


Kun ulkona vihmoo vettä ja kolea tuuli kaivautuu luihin ja ytimiin asti, on parempi suosiolla kehitellä sisähommia vaihteeksi. Olisiko nyt vaikka hyvä hetki tehdä pieni tilannekatsaus Kinnarkummun kevätpuuhiin?

Tämän kevään taimien esikasvatus jätettiin tarkoituksellisesti väliin Tanskan matkojen takia. Koiranhoitajia ei haluttu rasittaa taimikasteluvaatimuksilla, sillä oikein kelvollisia taimia saa hankittua torireissullakin. Yhden kerran Elna jo hurautti toriparkkiin taimirahat käsilaukussaan harmikseen toteamaan, ettei taimikauppias juuri tuona päivänä tuotteitaan torilla kaupustellutkaan. Hän oli ehkä ammattilaisena seurannut sääennustajien räntälupauksia Elnaa tarkemmin, sillä vapunpäivän valkea maa ei olisi ollut mikään paras kasvualusta uutukaisille taimille... Hyvä siis näin. Taimiostoksille suunnataan uudelleen heti, kun ilmat taas lämpiävät. 

Tämän herrasväen paistatellessa pääsiäistä Århusissa lähetti naapurin väki kevätterveisiä perunapellon laidalta. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin suunnata pellolle itsekin heti kotiin saavuttuaan. Tänä vuonna Kinnarkummun perunat ehtivät maahan jo huhtikuun puolella, yli kuukauden viime vuotta aiemmin. Keväisen reissaamisen ja jonkinlaisen innostuksen puutteen vuoksi pihapuuhailu on ollut tänä keväänä minimissään. Liekö syynä sitten taimikylvöpuuhien passaaminen vai mikä, mutta vasta perunamaata tehdessä syttyi Elnan mielessä jälleen puutarhapuuhailukipinä. Siitä lähtien mieleen on putkahtanut jos jonkinlaisia suunnitelmia, joiden toteutuskin on jo osittain aloitettu. Perussiivousten lisäksi on leikattu pensaita, kaivettu puskittunutta takapuutarhaa, rakennettu kivipengerrystä jne. Kylvöpuuhat odottavat edelleen lämpimämpiä aikoja, mutta sipuli-istukkaat ja ystävältä saadut maa-artisokkamukulat tuupattiin maahan eilisenä iltapuhteena. 

Seuraavana vuorossa olisi nurmikoiden parannustöitä, maanpeittokasvien ja niittykukkien valintaa, pihakivetysten tekoa sekä tietysti kasvimaan kylvöjen ja taimi-istutusten loppuun saattaminen. Hommista ei siis ole pulaa taaskaan, mutta ongelmana on päättää mistä aloittaa... ;)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

KAUNISTA JA KAMALAA











Meri on mahtava ja kunnioitusta herättävä elementti. Sen suuruutta on vaikea hahmottaa, vaikka kiertää pikkuruisen saaren rantoja keskellä valtamerta, eikä horisontissa näy mitään muuta kuin vettä, vettä ja vettä. Meri on hyvin mielenkiintoinen ja samaan aikaan hieman pelottava. Meren kokoa on erityisen vaikeaa selittää pienelle lapselle, jonka käsitys maailmasta rajoittuu lähinnä niihin paikkoihin, joissa hän on itse käynyt. Lapsen maailmassa välimatkojen mittaaminen tapahtuu vertaamalla niitä mummilamatkaan ja aikakäsitystä opetellaan telkkariohjelmien pituuksia pohtimalla. Karttapallolla liikutellaan sormea merten halki, mutta mitäpä se kertoo pienelle ihmiselle matkan todellisesta pituudesta? Kaikesta huolimatta suuren meren rannalla seistessään myös pieni ihminen vaikuttuu näkemästään. Meren pauhu ja aaltojen liikkeiden seuraaminen hiljentävät niin äidin kuin jälkikasvunkin. 

Meren kauneus voi olla mykistävää, mutta niin on myös sen likaisuus. Alati liikkuvat vesimassat imaisevat sisuksiinsa jätettä, jota ne sitten pyörittävät, murskaavat ja kuljettavat tuhansia kilometrejä liaten rantoja, tuhoten eläimiä ja saastuttaen luontoa. Jo pelkkä epäsiisteys hirvittää, saati sitten kuvat ja videot muovia syöneistä eläimistä, aalloilla keikkuvista kilometrejä halkaisijaltaan olevista muovilautoista ynnä muista ihmisten aiheuttamista katastrofeista maapallolla. Ja kulkeutuuhan pieniä muovihiukkasia eittämättä ravinnon mukana ihmiselimistöönkin, joka ei myöskään ole ajatuksena ollenkaan miellyttävä...

Ulkomailla rannat tuntuvat jotenkin aina koti-Suomen rantahietikoita likaisemmilta. Siksi taannoin julkaistu Pidä saaristo siistinä ry:n tutkimus Itämeren rantojen puhtaudesta hämmästytti. Suomen rannat todettiin kaikkein sottaisimmiksi verrattaessa Ruotsin, Viron ja Latvian rantoihin. Ei ollenkaan hyvä juttu! Taistelussa maapallon muoviin hukkumisen estämiseksi on yhden talouden vaikutusmahdollisuudet toivottoman pienet. Tästä epätoivoisesta tosiasiasta huolimatta on Kinnarkummun väki ryhtynyt miettimään pieniä tekoja oman muovinkulutuksensa vähentämiseksi. Se, miten se tehdään, on edelleen monin paikoin epäselvää, joten kaikki vinkin ovat erittäin tervetulleita. Kaikki enemmän valveutuneet, pistäkää kommenttia tulemaan!