tiistai 21. lokakuuta 2014

TAAS ETENEE






Tänään satoi lunta! Siis eihän siitä mitään näkyvää jäänyt, mut just sen verran jäätihkua tippui taivaalta, että Rusinakaksikon suut kääntyivät onnelliseen hymyyn. Meillä on nimittäin talvea jo jonkin aikaa odoteltu ja uniakin nähty. Rusina kahlasi kuulemma yksi yö vyötäröään myöten lumessa. Ja voi sitä iloa kun asiaa aamulla  muisteli.

Täällä on tartuttu vihdoin taas maalipensseleihin! Sunnuntain puhteena kellari sai uutta ilmettä ihan vain romujen siivoamisella ja valkoisella maalilla. Olipas kivaa saada uutta pintaa pitkästä aikaa! Vaikkei valmista vielä tullutkaan, on juna saatu kuitenkin liikkeelle. Tästä on hyvä jatkaa.

torstai 9. lokakuuta 2014

TOUHUTORSTAI






Torstai touhua täynnä. Ja niin kivaa on ollut!

Syyssiivousta, lehtikasojen kuskausta, monenlaista leikkiä, puuhaa ja ideaa. Kummityttö kylässä. Riemun kiljahduksia, hersyvää kikatusta ja posket pullaa pullollaan. Vapaapäivä parhaimmillaan!


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

YLLÄTYSTEN ENNÄTYSPÄIVÄ


Ikkunaa vasten liiskaantunut, litimärkä vaahteranlehti on kuin allekirjoittanut eilisen päivän jälkeen. Vaikkei eilinen päivä sisältänyt yhtäkään sadepisaraa, oli olotila juuri yhtä lannistunut ja vahvempien voimien riepottama kuin litimärkänä ja kylmissään myrskyisessä syyssäässä.

Matkustan töihin pääkaupunkiseudulle pari kertaa viikossa. Eilen oli taas se päivä ja matkaan lähtö vielä hieman kiireisempi kuin yleensä. Saattoi siinä kaasujalkakin ajoittain painaa, mutta kaupungin porteille saavuttaessa meno hidastui sääntöjen mukaiseksi. Tai niin ainakin luulin. Silmät havaitsivat sinisen pakettiauton jalkakäytävällä ja aivot ymmärsivät sen tarkoituksen. Silti kirkas valo räpsähti päin kasvoja. Mitä ihmettä?! Mikä ihmeen rajoitus tässä oikein on?!

No, se selviää sitten aikanaan... Ei muuta kuin kohti junaa, sillä kiirehän siinä jo oli. Asemalla odotti yllätys numero kaksi: juna oli jo lähdössä, eikä ollut toivoakaan kyytiin ehtimisestä. Just. Ei auttanut kuin nostaa kytkintä ja lähteä ajelemaan. Paitsi että, päätinkin ostaa uuden sarjalipun automaatista valmiiksi seuraavaa kiireaamua varten. Mutta kas vain (seuraava yllätys), automaatista loppui kuittinauha kesken kaiken ja osa lipuista sekä kuitti jäivät saamatta. No mutta, onneksi on ammattitaitoinen ja ajassa mukana oleva asiakaspalvelu. Tai sitten ei. Huh, höh, pöh ja aargh!!! Mutta ei siitä sen enempää.

Töihinkin ehdin ja päivä hoitui normaalisti. Ainoastaan työpaikan parkkipaikka aiheutti mietintää, sillä kolmen tunnin rajallinen pysäköintiaika ei riitä alkuunkaan yhdeksän tunnin työpäivälle. Kiekkoa pitää välissä käydä kääntämässä, kunhan vain ehtii. Eilen töiden hektisyys yllätti ja kiekon toinen kääntö ei onnistunut. Arvaattekin jo varmaan, mikä yllätys (numero 4) odotti työn raskaan raatajaa...

Juuri niin. Eipä mulla muuta... 


maanantai 6. lokakuuta 2014

VINOSSA





Nyt on juuri niin kylmä syyspuhuri, että on oikeastaan ihan pakko kääriytyä villahuopaan ja hörppiä kuumaa teetä. Tätä olen oikein kaivannut, sillä aurinkoisella ja lämpimällä säällä ei vain voi pötköttää sohvalla. Ei se silloin tunnu miltään. Toista se on tällaisena kylmänä vapaapäivänä kunnon metsäretken jälkeen. Nyt on juuri oikea aika.

Ruokailutilassa on toinen kesän aikana Kinnarkumpuun kotiutunut kaluste. Kirpparilöytö, mikäs muukaan. Senkistä paljastui eräs omituinen piirre ruokailutilaan kannettaessa, jota ei ollut ostotilanteessa ollenkaan huomattu. Toisen pään jalat oli sahattu 2cm lyhyemmiksi kuin toiset. On tainnut olla jossakin vinossa tilassa ennen Kinnarkumpuun muuttoaan... No, ei auta muu kuin lyhentää toisiakin, jotta lopputulos olisi kutakuinkin suora.

Höyryävän kupin ääreltä toivottelen pirteää viikon alkua!

lauantai 4. lokakuuta 2014

AARTEITA






Me ollaan luuhattu tänään aarteen etsinnässä niin omissa kuin vieraissakin nurkissa. Kun kirppis ei tuottanut tulosta, oli aika tehdä iltakierros kotimäellä. Muutaman syksyisen kuvan lisäksi ei kuitenkaan löytynyt kuin jotain pieniä juttuja. Kunhan saadaan niitä joskus kunnostettua, niin enköhän niistä sitten kerro lisääkin.

Päivän huippujuttu on ollut ehdottomasti yksityinen konsertti. Rusinakaksikko on vanhempien iloksi löytänyt musiikin. Lapset lauleskelevat jätkuvasti ja sanoitukset ovat ajoittain varsin lennokkaita. Tänään esityksissä oli mukana lisäksi vauhdikas lavaliikehdintä, joka teki elämyksestä täydellistä