tiistai 3. marraskuuta 2015

YSTÄVÄÄ IKÄVÄ






Kaipaan aamukävelyitä. Sellaisia rauhallisia hiipimisiä kotinurkilla omissa ajatuksissani. Luonnon seuraamista, kuuntelemista ja haistelemista. Pellon reunalle pysähtymistä, auringon säteiden itseeni imemistä. Rauhoittumista.

Aamukävelyseurani on ollut poissa jo pitkään, eikä yksin matkaan lähteminen tunnu samalta. Siksi enää harvoin lähden pelkästään aamukävelylle. Nykyisin lähden mieluummin juoksemaan tai sitten touhuamaan lasten kanssa pihapuuhia. Mieluista puuhaa nekin toki ovat ja omanlaistaan rentoutumista, mutta eivät korvaa kokonaan vuosien saatossa perinteeksi muodostunutta aamukävelyrutiinia.

En tiedä, voinko koskaan enää saada yhtä hyvää hiipimisseuraa. Silti olen alkanut haaveilla uudesta ystävästä. Yhtä uskollisesta, kiltistä ja rakastavasta, mutta vähemmän kipuilevasta. Kun oikea hetki koittaa, uusi ystävä otetaan avosylin vastaan. Ihan vielä ei ole kuitenkaan se hetki, vaan jatkan odottelua. Siihen asti saavat muistot ja haaveet riittää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti